Treeni tuottaa tulosta, vihdoin!

Kovan treeniputken jälkeen Kiusa sai vihdoin ja viimein nimensä eteen sen kauan tavoitellun IP2-tunnuksen. Samaan aikaan, kun itse odottelin lentoa Wienistä Suomeen sunnuntaina 16.6, oli Kiusa varaohjaajansa Julian kanssa Lieksassa kakkosen kokeessa. Tuomarina oli tällä kertaa Reijo Kojo, ja pistesaldo yllätti varmaan kaikki positiivisesti: A99 B85 C94 VIK E, yht. 278p ja ykköstulos. Hyvä tytöt! :)

Kiusalla oli koetta ennen aika kovat kaksi viikkoa, sillä 8.6. starttasimme Kiusan kanssa hakukokeessa. 4.6. oli meidän ensimmäiset hakutreenit (ikinä), joten me ei turhaa aikailtu. :P
Kokeeseen tarvittiin lisää osallistujia, joten mehän lähdettiin kokeilemaan. Kolme päivää rankkaa treeniä, yksi lepopäivä ja sitten koepäivä, ei ihme että Kiusa oli jo hieman väsynyt. Noh, eihän me tulosta saatu, mutta todella tyytyväinen sain olla Kiusan suorituksiin kaikesta huolimatta. Jos siis ei puhuta tottiksesta, josta poimimme hienot pisteet. :D

Kiusa oli lauantaina jo (yllättäen) aika väsynyt, kun tosiaan tiistaista perjantaihin jouduimme treenaamaan monia tunteja päivässä, jotta ehdimme saada pohjia esine-ruutuun ja henkilöetsintään tehtyä. Seuraamisessa se olisi saanut olla aktiivisempi, luoksetulo oli vino.. Tasamaanoudossa en jostain syystä saanut kapulaa heitettyä kauas, joten Kiusan yksi bravuuriliikkeistä jäi vajaaksi vauhdin puutten takia. Ja sitten, ne loput noudot.. Kiusan kanssa pitää jäädä hyppyesteestä hieman normaalia kauemmaksi, jotta se saa arvottua ponnistuspaikkansa kohdilleen. Heitin sitten kapulan hieman vinoon, mutta ajattelin (ja luotin koiraan!!) että kyllä se sen hakee silti hyppyjen kautta, näitähän on treenattu! Noh, Kiusa lähtee käskystä kuin salamana ja suoraan hyppyesteen viereen, pysähtyy esteen kohdalla kuin seinään ja kääntyy katsomaan minua. Siitä oikein näki kun se tajusi että nyt meni jotain pieleen.. Seisoi siinä niin kauan kunnes annoin uuden käskyn, jatkoi matkaansa kapulalle ja palautti sen hyppäämättä estettä. Tässä vaiheessa tuuletin sisäisesti..

Ja sitten A-esteelle.. Heitin kapulan taas vähän vinoon, mutta kyllähän se koira sen esteen ylittää! Ylitti joo, mutta tuli kiertämällä takaisin. Tässä vaiheessa jo vähän nauratti (koska ei se itkeminenkään auta). No ei muuta kuin eteenmenoon, johon K lähti ihan ok mutta meni vinosti. Lopputulos 65p. Ei oltu enää tuloksessa kiinni. :D Lähdettiin kuitenkin vielä maastoja testaamaan..

Esine-ruutuun mentiin ensimmäisenä, ja Kiusa lähti suht hyvin etenemään joskin ekana meni kunnolla alueen yli (ja minä kirosin mielessäni ja lujaa :D). Meillä oli edellinen esineruutu-treeni onnistunut todella hyvin, joten vähän jo uskalsin luottaa että ehkä se tästä. Noh, koira sivulle ja uusi lähetys.. Kiusa lähti hyvin ja nyt pysyi alueella, mutta ei meinannut löytää esinettä vaikka työskentelikin ihan hyvin. Kokeilin pistotus-tekniikkaa, hyvin lähti aina etenemään mutta esinettä ei noussut. Tässä vaiheessa tuomari ilmoittaa, että aikaa on enää 1min jäljellä. Ei muuta kuin viimeiset epätoivoiset yritykset lähettää koira ruutuun.. Sitten Kiiskillä nousi häntä pystyyn ja se alkoi selvästi pyöriä hajun mukana, ja juuri, kun se nappasi esineen suuhunsa, kuulin takaatani sanan "aika". Meni siis kirjaimellisesti viime sekunnille tämä homma, mutta saatiin kuin saatiinkin pisteet tästä osasta (27p).

Sitten viimeisenä henkilöetsintään, joka oli (yllättäen) täysin kesken. Ilmasu oli Kiusalle onneksi helppo opettaa, se kun rakastaa haukkua, mutta kolmessa päivässä ei kovin kummoista pistoittelua ja tyhjiä pistoja saanut opetettua.. Tämä osa kaatuikin sitten ohjaajan osaamattomuuteen, yritin nimittäin turhaan saada Kiusaa aina takarajalle asti ennen kuin siirryttiin seuraavalle pistolle, vaikka se selvästi oli alueen jo tarkastanut. Oletin tuomarin haluavan laatikkopistoja, ja näin ollen me pääsimme ehkä noin 15m aluetta eteenpäin. Mutta olen hyvin tyytyväinen Kiusaan, sillä parin tyhjän piston jälkeen se alkoi jo hieman luovuttaa (kun ei niitä tyhjiä pistoja pahemmin ehditty harjoitella), mutta heti kun haistoi maalimiehen, se iski kaasun päälle ja aloitti umpipiilon ilmaisun todella hyvin. Ja se olisi selvästi jaksanut taas lähteä etsimään seuraavaa paremmalla tatsilla, mutta meiltä valitettavasti loppui aika kesken. Tämän osa-alueen pisteitä en niin tarkkaan muista, olisiko ollut yhdeksänjotain.

Tulosta ei siis tullut, mutta eihän me sitä oikeasti lähdetty hakemaankaan. Mutta hakukipinä syttyi kyllä molemmissa, valitettavasti vain itselläni ei riitä aika tätä lajia harrastamaan. Jostain pitäisi löytää Kiusalle hakuun oma ohjaaja..

Eli ensin treenattiin hiki hatussa lauantain hakukoetta varten, ja sitten sunnuntaina siirryttiinkin takaisin suojelun pariin. Sunnuntaina 9.6. oli vuorossa A-osa, sillä osallistuimme Kiusan kanssa Tommi Vanhalan peltojälkiseminaariin harjoituskoirakkona. Paljon jäi tuosta päivästä oppia käteen, ja jotenkin sain taas pitkästä aikaa itselleni kuvan siitä, kuinka lähdetään Kiusan kanssa etenemään ja mihin kaikkeen se oikeasti pystyykään. Maanantaina Kiusa siirtyi sitten Jullen ohjaukseen, ja koko koetta edeltävä viikko oli treeniä täynnä..

Tällä viikolla Kiusa sai sitten ruhtinaalliset puolitoista päivää lomaa, ja nyt on aloitettu taas jälkien ajo ja tottis- ja purutreenit. Kun seuraavaan kokeeseen ei ole enää montaa viikkoa aikaa.. Vähän tässä epäröin, että kuinkahan Kiusa jaksaa tämmöistä tahtia, sillä kun on yleensä voinut treenata max. kaksi kertaa viikossa tai muuten se on ollut jo aika vaisu, mutta liekö ikä tuonut Kiusaan lisää vauhtia sillä vaisuilua ei ole ollut ilmassa sitten hakukoepäivän jälkeen.

Suojelukokeessa Kiusa oli ollut edukseen, todella hyvin ajoi kuulema jäljen. Tottiksessa ei valitettavasti istunut liikkeestä (vaan jäi taas seisomaan), ja hyppynoudossa törmäsi mennessä esteeseen (näytti videolla kuin olisi liukastunut juuri ponnistaessaan) mutta palasi hyvin hypäten takaisin, muuten vain jotain pieniä huomattamisia. Puruissa ei ollut kiertänyt yhtä piiloa vaan käynyt vain kurkkaamassa sinne, muuten oli ymmärtääkseni mennyt todella hyvin. Välistä saa olla Kiusaankin tyytyväinen, jee! :D

14.7. ollaan tosiaan menossa taas kokeeseen, nyt yritetään sitten saada se IP3, jatkoa katsellaan sitten sen mukaan miten koe nyt meneekään..

Purraan ja poseerataan

Tuossa toissaviikolla käytiin taas vähän kuvaamassa koiria. Hyvin paloi allekirjoittaneella niska, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja aurinkorasvaahan ei tullut taas käytettyä. Mikä siinä onkin, että joka vuosi käy sama juttu? Tyhmästä päästä kärsii nahka.. Tällainen lauma käytiin kuvauksissa läpi, hyvinhän siinä pari tuntia pyörähti.

Tässä kuvat Kiusasta ja Tällistä:

Kiusa täytti muuten 5.5.2013 jo neljä vuotta! Naama sillä on jo aikaa sitten harmaantunut, eli voisi tuota vanhemmaksikin jo luulla. :D

Pari viikkoa sitten käytiin myös vihdoin avaamassa purutreenit tältä vuodelta Kiusan (ja Tällin) kanssa Lieksassa. Kiusa näytti yllättävän hyvältä, huomaa että ikä on tuonut hommaan varmuutta. Pientä sikailua oli selkäkuljetuksessa ilmassa, mutta eiköhän se siitä kunhan saadaan treeniä taas alle. Kiusallahan on siis 16.6. kakkosen koe, että ihan hirveästi aikaa ei enää ole, mutta sillä mennään. Itsehän olen tuolloin Itävallassa, ja Kiusa lähtee kokeilemaan koetta lainaohjaajalla. Tämä keksittiin myös pari viikkoa sitten, että saa nähdä mitä näillä vähillä treeneillä ehditään. :D

Jälkeä ei olla valitettavasti ehditty ajaa niin paljon kuin olisin halunnut, ihan vain siksi kun sille ei ole ollut aikaa. Noh, isännällä alkaa onneksi ensi viikosta kesäloma, niin ehditään vihdoin Kiusan kanssa treenaamaan. Heinäkuuhun on sitten varattu seuraava koe, joko kakkonen uudestaan tai parhaimmassa tapauksessa oltaisiin sitten jo kolmosessa. :) Saapa nähdä, jälki on oikeastaan jälleen se epävarmin osa-alue.. Pitäisi vaan päästä ajamaan jälkiä _paljon_.

Tälli pääsi myös tuolloin Lieksassa ensimmäistä kertaa työskentelemään maalimiehen kanssa. Tyynyyn se on purrut jo pari kertaa aiemmin, ja toisella kierroksella siirryttiinkin sitten jo käyttämään hihaa. Ja hyvin se Tälli veti! Se vaikuttaa tällä hetkellä todella hyvältä, todella omaan mieleen oleva koira. Nyt vaan jännitetään miten käy, kun ikää tulee lisää ja treenejä saadaan alle enemmän..

Tässä pari huonolaatuista kuvaa:

Tottiksessa on nyt Tällin kanssa opeteltu perusasentoa sekä takapään käyttöä, ja pikkuhiljaa alkaa T:n päässä herneet kohdata. Tähän voisin taas todeta että tykkään siitä vaan niin älyttömästi, sen kanssa on mahtavaa treenata tottista!


Tässä kaikki tältä erää, palaillaan!

Kiusalle AVO1!

Voittajan on helppo.. tuijottaa?

4.5.2013 korkattiin Kiusan kanssa vihdoin se tokon avoinluokka, ja ennakko-oletuksista huolimatta hyvin meni! Pientä hiottavaa on edelleen parissa liikkeessä, mutta niinhän se taitaa olla aina ja ikuisesti.. Yhteensä pisteitä tuli 194, sijoitus 1/5. Tässä tarkempi selostus osa-alueittain:

Paikalla makaaminen: 10
Meni maahan, oli rauhallinen, nousi perusasentoon. Nappisuoritus, joskin Kiusaksi hitaat maahanmeno ja istuminen.

Seuraaminen taluttimetta: 10
Ei painanut tai poikittanut, perus-Kiusa. Pk-puolelle mielestäni vähän liian vaisu, mutta hyvää tokoseuraamista. Pikkunättiä. :P

Maahanmeno liikkeestä: 10
Kiusan parhaita liikkeitä.

Luoksetulo: 9
Annoin pysäytyskäskyn hieman liian ajoissa, olisi selvästi pitänyt harjoitella enemmän kartiomerkeillä. Yllättävän vaikeaa hahmottaa oikea kohta niin pienellä merkillä. :D

Seisominen liikkeestä: 9
Kiusalla oli liian pitkät piuhat istu-käskyn kuullessaan, joten istui turhan hitaasti.

Noutaminen: 9½
Kiusan bravuuri, todella hieno suoritus vaikka itse sanonkin. Huomaa että Kiusa tykkää noudosta. :) Puolikas piste menetettiin, kun luovutuksessa Kiusa meinasi jäädä aluksi hieman liian kauas ja korjasi itse itseään lähemmäs. 

Kauko-ohjaus: 10
Viikko ennen koetta Kiusa keksi yhtäkkiä nousta maasta istumisen sijaan seisomaan, joten hieman jännitti miten tekee kokeessa. Mutta teki kuitenkin todella nätisti vaihdot, ei mitään moitittavaa.

Estehyppy: 10
Meidän ainainen murheenkryyni, tätä tuli ihan liian vähän harjoiteltua (niin kuin alokasluokassakin..). Nyt osasin pitää suuni kiinni ja vain nyökkäsin liikkeenohjaajan kysyessä olinko valmis, joten Kiusa hyppäsi vasta käskyn saatuaan. Alokkaassa vetäistiin nollat, kun Kiusa hyppäsi sanoessani "valmis"..

Kokonaisvaikutus: 10
Tuomari tuntui kovasti tykkäävän meidän yhteistyöstä, ja ylipäätään Kiusan tyylistä tehdä hommia. Suositteli siirtymään kokonaan toko-harrastajaksi.. ;)

Mutta tottahan se on, Kiusa on parhaillaan teknisessä tottiksessa. Se on hyvä kaikessa muussa paitsi seuraamisessa, joten hyvin mahdollisesti siirrytäänkin tokoon (ja metsäjäljelle) kunhan vaan saadaan suojelusta ne koulutustunnukset kasaan. Olen todella tyytyväinen Kiusan suoritukseen, se pysyi sopivassa vireessä pieniä häröilyjä lukuunottamatta ja meillä oli oikeasti kivaa kehässä.

Videomateriaalia ei valitettavasti ole, sillä jätin kameran tarkoituksella kotiin kun "ei me tulosta kuitenkaan saada näin vähällä treenimäärällä".. :P

Riemuidiootit

Kevät on vihdoin täällä! Kuinka hassulta tuntuukaan kirjoittaa tuo lause lähes toukokuussa.. Noh, onneksi se on tullut nyt rytinällä, pellot on lähes kuivia (jäljelle!) ja muutenkin ollaan päästy aivan eri tavalla pihailemaan koko kööri.

Tänään ulkoilutettiin taas kameraa, kun siskolikka Lahja tuli Tällille leikkikaveriksi. Ja taas hämmästeltiin kilpaa kuinka ne voikaan olla niin tasaisesti isänsä ja emänsä näköisiä. Molemmissa on selkeästi löydettävissä molempien vanhempien piirteet, hyvin huomaa kun vanhemmat ovat niin tuttuja ulkonäöltään. :) Ja käyttäytymispiirteitäkin on hauska aina vertailla, tuo on selvästi Elliltä ja tuo taas selvästi Tarolta.

Ja taas mentiin kovaa ja korkealta:

Ja Tällistäkin otettiin vähän vakavamielisempiä kuvia:

Minne minun pikkupentu on kadonnut??

Vihreää!

Vihdoinkin saapuva kevät sai aikaan muutosinspiraation, ja nyt ollaan sitten ihan vihreenä täällä blogissa! Saa nähdä milloin alkaa silmiä särkeä. ;)

Tälli täytti tuossa viime viikolla 7kk. Kokoa herralla on nyt seuraavasti: 61cm ja 28kg. Korkeutta tuo ei varmaankaan enää hirveästi kasva, mutta painoa toivottavasti vielä jonkin verran tulee. :D Tälli on suht kevyt eläin, veljiinsä verrattuna tuntuu olevan aikamoinen koipeliini. Suapi nähdä millainen siitä tulee aikuisena..

Mutta kyllä sen kanssa on vaan niin mukava treenata! Kiusan kanssa tahkotessa olen useaan kertaan epäillyt koiran lisäksi omia ominaisuuksiani, mutta nyt vihdoin alan uskoa etten olekaan niin onneton koirankouluttaja kuin kuvittelin. Nyt kun on koira, jossa oikeasti riittää tekemisen meininkiä, on treenaaminenkin aivan erilaista! Esimerkiksi Kiusan kanssa meni monta kuukautta pallomotivaation kehittämiseen, kuinkahan monta tuntia käytin aikaa leikkimiseen ja hetsaamiseen että sain sen edes kiinnostumaan hommasta? En uskalla edes arvioida.. Tällin kanssa olen varmasti tehnyt max viidesosan siitä samasta työstä, ja silti se toimii paremmin kuin Kiusa ennen 2v. synttäreitään. Se leikkii, haastaa, pomppii ja intoilee ilman, että pidän itse sirkusta pystyssä.

Noh, onpahan tullut ainakin opittua asioita vaikeimman kautta Kiusan kanssa. Ja nykyisin on kyllä mukavaa, kun Kiiskinkin kanssa on löytynyt yhteinen sävel. Tiedän mitä siltä voi vaatia, enkä turhaan yritä taivutella sitä sellaisiin suorituksiin joihin se ei vain kykene. Tänään juuri pihalla pyöriessämme ihastelin kuinka se alkaa olla kuin ihmisen mieli, ymmärtää pienistä eleistä mitä tehdä ja osaa yllättävän paljon asioita. Sen kanssa on mukava kulkea joka paikassa, tiedetään ja tunnetaan toisemme sen verran hyvin että osataan pelata yhteen. Tämä on kyllä sitä koiran parasta ikää. :) Kaikesta huolimatta en minä sitä pois vaihtaisi. Joskin äänenvaimentimen voisi aina välillä siihen asentaa.. :D

Kiusakin kävi mittailussa: 58,5cm ja 28kg. Meikäläisen pieni maantiejyrä. < 3

Kuvia taas..

.. koska ei kukaan jaksa kuunnella lukea minun hörinöitä. ;)

Tälli 6½kk

Tälli 6½kk

Team Älyköt

Lenkkiporukka taas koossa!

Kiusa ja "komeat pojat"

Vapaa!!

Kiusa ja Kiusan kosijat

Vapaa!! part II

Kuinka monta saksanpaimenkoiraa kuvassa?

Just hangin'

Täysiii!!

Tälli ihailee Adin taidokkuutta. :D

 Tälli kävi pari päivää sitten välikuvissa ja todettiin tällä hetkellä terveeksi! Nyt vaan toivotaan että tulos pysyy samana sitten virallisissa kuvissa. :)

PS. Mulla on pentukuume. Mikä olisi siihen sopiva lääke?

Kuvakimara

Pikapäivitys kuvina:

Yhtenä päivänä eksyi kamerakin kimppalenkille mukaan (kuvat © Tuija H.):

Tälli on päässyt myös siskolikan kanssa leikkimään:

Ja sitten Tälliä "ihan-ite":

Ja Kiusakin on taas päässyt kameran eteen:

 Siinäpä sitä. Tälli täytti tuossa viime viikolla puolivuotta, ja eilen vähän mittailtiin: painoa 27kg ja säkäkorkeus n. 60cm.

Tarinaa tyhjästä

Minulla olisi hirveä into kirjoittaa blogiin tekstiä, mutta kun ei ole mitään mistä kirjoittaa! Meillä seuraa päivät toisiaan samalla rutiinilla, treenit menee samalla kaavalla ja samoilla teemoilla, ja kelikin tuntuu olevan jatkuvaa harmautta. Tällin kanssa treenit sujuvat hyvin, ja Kiusa on ollut nyt treenitauolla juoksujensa takia. Viikon "kohokohta" olkoon kadonnut narupallo, jonka ostin tuossa ennen joulua ja jota en ole ehtinyt vielä edes treeneissä käyttää. Siinä olikin draamaa kerrakseen kun yritin sitä autosta metsästää ennen treenejä. Ai miten niin talvisen tylsää elämää? :D

Huoh. Onneksi kesä hiipii koko ajan lähemmäksi. En jaksaisi millään odottaa sitä valoa ja lämpöä, ja kesäisin sitä jaksaa itsekin olla paljon aktiivisempi. Ja kesällä pääsee jäljestämään! (Okei, tunnustan, sitä en odota niin innolla.. :P)

Siinäpä sitä, tekstiä tyhjästä. Katsotaan kuinka kauan menee ennen kuin keksin jotain oikeaakin asiaa. Tälli kuittaa:

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus!

Edellinen päivitys kun sisälsi suurenmoista pohdintaa ja itsetutkiskelua, niin siirrytään tässä nyt seuraavaan aiheeseen: itsekehuun! Me ollaan Tällin kanssa vaan niin hyvä pari. ;)

Hiljakselleen ollaan nyt tottiksen alkeita tehty, ja tykkään kyllä vaan niin paljon Tällin tekemisenmeiningistä. Maahanmeno alkaa olla napakka sukellus, liikkeestä istuminen onnistuu lähes aina nopeasti ja sivulletulo ja seuraaminen on hyvillä uomillaan. Juu ei ne ole lähelläkään koesuoritusta ;) , ihan ruokatutituksella mennään vielä, mutta silti.

Tälli on vaan niin _uros_, putkiaivoineen kaikkineen. Jos palkka tulee käteen tuijottamisessa perusasennossa, niin sitä kättä sitten tuijotetaan eikä yritetä käyttää aivoja vaihtoehtoisten liikkeiden keksimiseksi. Kuinka mä tykkäänkään tuosta yksinkertaisuudesta. :D

Nenänkäyttöhommissa se älykkyys taas voisi vähän helpottaa, aina kun ei oikein muista käyttää nenää hönttäämisen sijaan. Mutta jatketaan treenejä, eiköhän ne herneet Tällillä jossain kohti kohtaa. Viimeaikoina ollaan treenailtu paljon sisätiloissa (kiitos talven ja pakkasen), ja mukavasti tuo kyllä kulkee kaikilla alustoilla. Portaat tuntuu olevan Tällin bravuuri, niillä pitää oikein leijailla ja kiipeillä edestakaisin. :D Muutenkin tuon kropan hallinta tuntuu olevan aika hyvällä mallilla, helpottaa tietenkin paljon että Tälli on aika kevytrakenteinen. Saa nähdä minkälainen honkkelipoika se on vuotiaana. Korkeutta on nyt noin Kiusan verran, että eiköhän tuosta ihan uroksen kokoinen korkeudeltaan kuitenkin tule.

Yksi huono puoli Tällin sukupuolessa kyllä on: nyt kun Kiusalla on juoksut, jää niiden yhdessä leikkiminen hyvin vähille. Tälli kun on jo kovasti sitä mieltä että se olisi valmis tyttöjä astumaan. Tämä on niitä sekalauman huonoja puolia, ja yksi iso syy siihen miksi Kiusa saattaa jäädä viimeiseksi nartukseni. Vaikka toisaalta houkuttelisi narttukin taas jossain vaiheessa hankkia.. Ehkä sitten joskus.

Tässä pari päivityskuvaa lopuksi. Pitäisi joku päivä ottaa kamera matkaan jonnekin aavalle alueelle (tässä kohti Kannus-Kajaani 1-0) jotta saisi liikekuviakin otettua.. Ja Kiusa on taas niin edustavana! ;D

Hajatelmia

Viime syksystä lähtien olen pohtinut omaa koiraharrastustani, ja halusin viimein kirjata mietintöjäni ylöskin. Saa lukea jos jaksaa, tästä tulee pitkä pätkä sekavaa tekstiä.

Kannuksessa koulussa ollessa koirien kanssa treenaaminen ja kokeisiin tähtääminen oli ykkösasia, ja jotenkin sitä oppi tietynlaisen "kun-mikään-ei-riitä" -mentaliteetin, jota tykkäänkin kutsua Kannusefektiksi (en nimittäin tunnu olevan ainoa jolle on jäänyt sama päähänpinttymä ;)).

Heti uuden pennun tultua pitää aloittaa treenaaminen: tottista, nenänkäyttöharjoituksia (ruoan ja lelujen etsintää), jäljestämistä, hakua, sisätiloissa kulkemista, leikkimistä ja hyvä jos ei agilityäkin. Puolivuotiaana koiran tulee osata jo alustavasti seuraaminen, jäävät liikkeet, noutokapulan pito, jäljestäminen, henkilö- ja ruoanetsintä, kaiken maailman kierreportaiden kiipeily (joissa ohjaajaakin jo huippaa!), jne jne. Vuotiaana, mieluusti jo ennen, koiran tulisi teknisesti osata ainakin BH:n ja tokon alokasluokan liikkeet sekä paljon muuta. Toko-koe 10kk ikäisenä, BH läpi 12kk iässä. Kisaamaan pk-lajeissa heti kun ikää on tarpeeksi. Toko-luokkia läpi mahdollisimman nopeasti.

Koska eihän se muuten ole mitään tavoitteellista treenaamista!

Noh, sitä voikin sitten kuvitella kuinka huonoksi koiranohjaajaksi sitä olen itseni tuntenut Kiusan kanssa. Koira täyttää keväällä 4 vuotta, ja tuloksina sillä on jopa IP1, ALO1 sekä kaksi tuloksetonta IP2-koetta. Miten tähän on päädytty? Aloitetaanpa alusta.

Kiusa olisi ollut jo vuotiaana teknisesti valmis suorittamaan bh-kokeen. Tämä kohta olikin sitten se, missä piti maksaa oppirahat koirankoulutushistoriassani: Kiusa on koira, jonka kanssa olisi pitänyt ainakin sen ensimmäisen vuoden ajan keskittyä vain ja ainoastaan oikeanlaisen mielentilan rakentamiseen tottiksessa. Nyt se tosiaan osasi teknisesti, mutta minkäänlaista tekemisen intoa siitä ei löytynyt. Ja tämä on se asia, joka on vaikuttanut kaikkeen yhdessä tekemiseemme ihan tähän päivään saakka. Ja tämän asian korjaaminen on edelleen vaiheessa, ja tulee varmasti ikuisesti olemaan. Se on myös yksi syy siihen, miksi yhteistyömme tökkii ja miksi motivaationi sen kanssa treenaamiseen on ollut välillä lähes nolla: meillä ei vain ole ollut kivaa kentällä. Eikä ole aina vieläkään, vaikka parempaan suuntaan ollaan menossa. Tähän asti tuloksia ollaan saatu tehtyä vain hammasta purren. Koska niitä tuloksia pitää tehdä PISTE.

Mistä päästäänkin seuraavaan päähänpinttymään: minkälaiseen tulokseen voi oikeasti olla tyytyväinen?

Koesuorituksen tulee olla lähes täydellinen, ja pisteet sen mukaiset. Esimerkiksi Kiusan alokasluokan toko-tuloksen ohitin lähes pelkällä olankohautuksella: 167,5p.. Eihän sellaiseen voi olla tyytyväinen, sehän on lähes ykköstuloksen alarajalla.. IP1, no jaa, tottiksesta vain 85p. Ei hyvä. IP2, kaksi täyskatastrofia jäljellä. Suoraan sanoen viime vuonna loppukesästä veetutti mukavasti kakkosen kokeiden jälkeen.

Viime syksynä ennen Tällin tuloa aloin sitten lopulta miettiä, että mikä on mennyt pieleen ja mitä pitäisi tehdä toisin ettei päädyttäisi Tällin kanssa samaan tilanteeseen. Samoja asioita pohdiskelleiden kavereiden kanssa keskustelemisesta se ajatus sitten lähti. Ehkäpä se vika on tosiaan omassa pääkopassa, itse luomissa tavoitteissa ja paineissa?

Kiusa oli 2v BH-kokeessa, ja 2v2kk kun suoritimme molempien ensimmäisen suojelukokeen. Olin kaksivuotiaalla koiralla suojelukokeessa, takana parisenkymmentä suojelutreeniä. Koiralla, joka on ensimmäinen suojelukokeeseen treenannut koirani. Suoritin ensimmäistä suojelukoettani. Ja en osannut olla tulokseen tyytyväinen!!

Ensimmäinen päätökseni on: lopetan itseni muihin, paljon kokeneempiin, harrastajiin vertaamisen. Treenatessa pyritään parhaaseen mahdolliseen tulokseen, mutta hei, aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta. Koiralla voi myös olla puutteita, eivätkä ne siitä muutu vaikka kuinka toivoisi tai hakkaisi päätä seinään. Parempi vain hyväksiä koiran ominaisuudet sellaisina kuin ne ovat, ja pyrkiä parhaaseen tulokseen. Muuten sitä voi jättää harrastamisen kokonaan väliin.

Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin seuraava: lopetan tulospaineiden kehittämisen heti alkuunsa. En ole kenellekään muulle vastuussa koirieni tekemisistä, pääasia että olen itse tyytyväinen kehitykseen. Tällin ei tarvitse osata vaikka kuin leikkiä kentällä 1v. synttäripäivänään jos minusta siltä tuntuu, eikä muiden mielipiteillä ole väliä. Ja tämä ei meinaa sitä, että me ei tehtäisi mitään, vaan sitä, että tosiaan teen juuri sillä aikataululla kuin itsestä parhaalta tuntuu. Mitenkäs se sanonta menikään, hosuen ei tule kuin....? ;)

Katsotaan miten meidän käy. Kiusan kanssa on tavoitteita kesälle, ja suurin niistä olisi yhteistyön ja motivaation parantaminen ja säilyttäminen. Palaan tähän tekstiin vuoden tai parin päästä, ja toivon että tosiaan olen oppinut jotain.

Ja loppuun vielä pakollinen Kiusa-kevennys. :)