lauantai 15. joulukuuta 2012

Vähän enemmän ja vähemmän väsynyttä..

Huomaako ettei väsyneenä oikein juttu luista? Kroonisesta väsymyksestä kärsineenä totesin juuri olleeni hyvin väsynyt edellistä viestiä kirjoittaessani, kun heti ensimmäinen kappale käsittelee Tällin sisäsiisteyttä. Ronskisti sanottuna siis paskaa. Noh, jatketaan aiheesta:

MULLA MENEE HERMO. Prkl. Ei ole nimittäin yksi eikä kaksi kertaa päivässä, kun ollaan oltu pihalla puolisen tuntia tutkiskelemassa joka hemmetin keppiä ja risun palasta ja lumikökkärettä ja ruohotuppa ja heinämätästä ja keppejä ja risuja ja ja ja .. Ja sitten tullaan sisälle, saan ulkotamineet pois päältä, ja kas, PASKA. Kyllä aivan, Tällin mieleen muistuu aina sisälle tullessa että "hei, mullahan olikin hätä!". Kolmantena kertana samana päivänä ei enää tiedä itkisikö sitä vai nauraisiko jo vaan. Itku on tainnut olla lähempänä. Iso huokaus. Pentu saa kohta muuttaa tuonne lumiseen ihmemaahan pysyvästi, jos ei kerran osaa sisällä olla siististi. Nii kerta!

Ja sitten miellyttävempiin aiheisiin.
Lahja oli tosiaan meillä viikonlopun kylässä, ja voi sitä vilskettä ja älyn määrää! En kyllä ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä olisi kätevää ottaa kaksi pentua samaan aikaan, huh huh.. Kuvia ei valitettavasti ole kuin pari, lunta kun satoi kätevästi koko viikonlopun. Sitä kun ei täällä vielä tarpeeksi olekaan..


Tiistaina Tälli saavutti 12 viikon iän, ja kävimmekin sen kunniaksi piikillä. Tälli kulki reippaasti uudessa paikassa ja tutkaili korvat höröllä muita asiakkaita, liukkaat pinnat ja pöydälle nostaminen eivät jaksaneet ihmetyttää ollenkaan. Rokotusten piikittäminen vaan meinasi käydä vähän hankalaksi, kun avustajan syöttämien ääääärettömän ihanien makupalojen (=kuivien nappuloiden) syöminen sai Tällin niin täpinöihinsä ettei se meinannut paikallaan pysyä. :D

Merkkipäivän kunniaksi ehdin myös nappasta (sinä ainoana valoisana viisiminuuttisena) pojasta uuden edustuskuvan:


Kauhea kun se alkaa olla jo iso! Turkkia tippuu lattialle, että eiköhän tuosta hampputukasta päästä pian eroon. Toivottavasti ainakin.

Tänään otin pidemmän tauon jälkeen taas vähän ruokatottista: maahanmenoja, istumista sekä seuraamista. Tällillä on kyllä todella hyvä ruokahalu, ja imu seuraamisissa oli todella hyvä ja istumiset nopeita. Maahanmeno tökkii vielä vähän, Tälli tuntuu hieman jämähtäneen liikaa jalka-apuun (opetan syöksymään hieman koholla olevan jalkani alle makaamaan), ja pyrin nyt häivyttämään avun mahdollisimman nopeasti. Käskysanoja meillä ei vielä olla edes opeteltu, kunhan oikeita liikeratoja haetaan namien seuraamisen lomassa.

Alkuvuodesta minulla oli varastossa ainakin viisi narupalloa, mutta jotenkin ne ovat kaikki kadonneet tässä vuoden aikana. Hyvä syy olla treenaamatta, eikö vain? ;) Syyllinen tähän hävikkiin on Kiusa, joka tykkää kannella narupalloja ympäriinsä aina kun vain tilaisuus tulee. Ja kesken kantelun kun tulee jano -> tiputetaan pallo syvään ojaan/jokeen/nimeä-haluamasi-vesistö -> pallo hukassa. Noh, nyt on sitten talvikautta varten tilattu uudet vermeet, ja tänään Tälli pääsi ottamaan niihin ensikosketusta:

Verkkopallo, narupallo ja lussupallo.
Voittajaksi testeissä selviytyi keskimmäinen, narupallo. Sitä oli kiva jahdata, ja Tälli jopa kohdisti puremisensa palloon (eikä naruun niin kuin K aikoinaan..). Verkkopallo tuli hyvänä kakkosena, mutta lussupallo ei oikein vielä napannut kun siitä ei saanut kunnolla kiinni. Noh, se olikin enemmän Kiusaa ajatellen ostoslistalla, ja kovin mielelläänhän tuo tuntui sitä luttaavan.

Tässä kaikki tältä erää, josko sitä lähtisi taas hetkeksi nukkumaan..


torstai 6. joulukuuta 2012

Siis pitääkö blogiin jotain kirjottaakin?

Tällin sisäsiisteys alkoi olla jo aika hyvällä mallilla viime viikolla, päivittäin sattui vain pari ylläripissaa. Ja sitten saapuikin 25 asteen pakkanen, jolloin Tälli totesi, että sisälle on paljon miellyttävämpää tehdä tarpeensa, toisin kuin pihalle, jossa jäätyy koko koira tassuista alkaen. Toivotaan, että nämä pakkaset eivät kestä pitkään..

Tälli kasvaa hirveää tahtia, tänään paino oli 11,5kg! Nenä on pidentynyt kovasti, ja korvat suurentuneet, Tälli ei enää olekaan sellainen pieni pennun pallero. Turkkia se ei ole vielä alkanut kunnolla vaihtaa, saapa nähdä milloin höttöturkki saa kyytiä. Ja hampaiden vaihtumista odotellessa.. Miksi noiden maitohampaiden täytyy olla noin pirun teräviä?!

Pakkasen takia ei ole myöskään pahemmin uusia kuvia tullut otettua, vaikka ollaan tässä käyty jopa ensimmäisiä kertoja metsälenkilläkin. Myös viitisen viikkoa vanhemman Näsän kanssa Tälli on leikkinyt useampana päivänä, ja sisko-Lahjakin on ollut painikaverina. Lahja on tulossa meille viikonlopuksi hoitoon, toivottavasti kelit olisivat vähän suosivammat niin saisi noista yhdessäkin jotain kuvia.

Kiusan tehtävänä tässä parin viime viikon aikana on ollut olla pennun leikittäjä. Treenit ovat olleet aivan minimissä, tuossa viikko sitten Kiusa pääsi tekemään pikaisen purutreenin, ja seuraamisen työstämistä jatketaan edelleen. On se vaan niin mahtavaa palata aina uudestaan ja uudestaan alkupisteeseen, seuraamisen opetteluun. Huoh.

Heitetäänpä kuitenkin pari uutta kuvaa:


tiistai 27. marraskuuta 2012

Lunta!

No nyt sitä sitten tuli, vähän mutta kuitenkin. Todisteita:


Ja arkistojen kätköistä:

Iloinen lenkkeilijä. :D

Sekavaa pälinää

Nyt kun vihdoinkin jaksoin aktivoitua tämän blogin suhteen niin voisi sitä ehkä tänne jotain kirjoitellakin. No, mites meillä menee?

Arki rullaa aika samoja ratoja päivästä toiseen, sillä yhden aikuisen koiran, yhden pikkupennun sekä yhden 10kk ikäisen ihmisenalun kanssa ei ole vapaa-ajankäytön kanssa ongelmia. Sitä kun ei ole kuin korkeintaan näin keskiyön tunteina.. Kiusan lenkitys, Tällin leikitys ja pissatus sekä pikkumiehen aktivointi, siinäpä sitä on meillä puuhaa. J (se pikkumies) onneksi tykkää kulkea rataslenkeillä ulkoilemassa, Kiusan kuntolenkit hoituu muuten ja Tällilläkin alkaa pidätyskyky koko ajan parantua, joten jatkuvasti homma helpottuu. Ensi kesänä on varmasti koirilla ahkera pallonheittäjä. :)

Kiusan kanssa on nyt siirrytty talvikaudelle, eli sen kalenteri täyttyy lähinnä lenkkeilystä sekä 1-2krt viikossa tottiksesta (jossa on hivenen motivaatio-ongelmaa, EDELLEEN, ohjaajalla varsinkin). Kiusan työskentely on onneksi parantunut sitten viime kevään, valitettavasti tunnun vain olevan aivan hukassa sitä ohjatessa, meillä ei vaan niin yhtään synkkaa enkä vain osaa ohjata sitä. Jäynän ja Ellin kanssa ei koskaan tällaisia ongelmia ollut, eikä itseasiassa edes Empun kanssa, joten tuntuu äärimmäisen raivostuttavalta vain hakata päätä seinään. Mutta minkäs teet, parhaamme yritetään.

Tällin kanssa pyrin tekemään mahdollisimman vähän mitään "oikeata tottista", kunhan käydään treenipaikalla opettelemassa oikeanlaista mielentilaa ja tutustutaan erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Kokeilen miten käy kun en pahemmin tekniikkaa opeta sen kummemmin, viimeiset kaksi pentua kun ovat osanneet jo 6kk iässä vähän turhankin paljon vireen kustannuksella. Saa nähdä miten meidän käy. Ensi kesään asti "tutitellaan" ja leikitään leluilla, siinä on meidän tavoitteet! Minä vaan niin toivon että Tälli lunastaisi edes osan niistä odotuksista joita minulla sen suhteen on, ja saisin vihdoin sen omaan käteen sopivan harrastuskoiran. Kyllä minä edelleen koirana  Kiusasta tykkään (ei näihin osaisi edes olla kiintymättä), ja ns. kotikoirana se on vallan mahtava, mutta harrastuksissa meillä ei vain ole sitä yhdessä tekemisen riemua mitä kaipaisin. Noh, saapa nähdä miten Tällin kanssa käy.

Tänään käytiin läheisellä hiekkakentällä kuvailemassa, ja jonkinlaisia kuvia sain jatkuvasta pimeydestä huolimatta. Tulisi lunta niin olisi edes vähän valoisampaa!

Tälli ja Tällin uusi hieno panta
Naama on pikkuhiljaa alkanut miehistyä..
Hurtan mannekiini!

maanantai 26. marraskuuta 2012

10 viikkoa

Hiukan on taas aika mennyt lujaa tahtia, vasta äskenhän kotiin saapui tuo Lieksan tuliainen, ja nyt se on jo 10 viikon ikäinen! (No okei, huomenna vasta.) Sen kunniaksi kuvia männäviikoilta.







tiistai 20. marraskuuta 2012

Kotisivupäivitystä.

Kotisivut on nyt laitettu uuteen uskoon, löydät ne täältä: http://nausteri.webs.com/ .

torstai 15. marraskuuta 2012

T + Älli

No eihän me Kiusan kanssa tälle vuodelle sitä kakkosta läpi saatu, uusintakokeen jälki meni aivan viheltelyksi ja se oli sitten siinä. Syksyllä ajeltiinkin sitten metsäjälkiä, ja saatammepa siirtyä aivan toisen lajin pariin molempien mielenrauhan takaamiseksi..

Mutta siirrytäänpä vähän miellyttävempiin aiheisiin. Lauma sai vihdoin täydennystä, monen mutkan ja sortuneiden suunnitelmien jälkeen. Olen ollut kiinnostunut ottamaan Ellistä pennun siitä asti kun se minulla oli oleskelemassa, ja vihdoin mahdollisuus tuli. Yhdistelmä oli sekä henkilökohtaisista syistä että myös muutenkin hyvin minua kiinnostava, joten eihän siinä auttanut muu kuin jäädä odottelemaan että saatiinko se astutus onnistumaan ja syntyisikö sieltä se minun urospentu. No, syntyihän sieltä, joten nyt on sitten kotona pieni saksalaispoika Tälli. Ja onneksi lähipiiriin tuli myös kaksi muuta pentua, eli pääsen hyvin läheltä tarkkailemaan minkälaisia näistä Elliläisistä tuleekaan. :)

Ja  koska olen aina ollut sitä mieltä, että ei värillä väliä kunhan on harmaa, niin nyt on sitten mustaruskean lisäksi pieni mustuaispoika kotona. Nooh, ehkä se silmä tottuu, johan tuohon Kiusaankin on jo tottunut. ;)

Hirveän tyytyväinen olen tähän mennessä tuohon pikkuiseen ollut, T on hyvin reipas ja utelias luonne, ja isona plussana on myös suuri ahneus ja hyvä nenä jolla sitä ruokaa vainutaan kielletyistäkin paikoista.. Eipä tuosta tämän enempää oikein voi vielä sanoa, ikää on kuitenkin vasta se 8,5 viikkoa.

Kiusa on ottanut uuden kaverin suht hyvin vastaan, leluistaan ja ruoastaan se tietenkin on tarkkana, mutta muuten leikkii hyvin nätisti pennun kanssa. Itselläkin alkaa elo pennun kanssa sujua hieman jouhevammin, alkuun piti vähän miettiä että mitenkäs tämä taas toimiikaan, edellisestä pennusta kun kuitenkin on se 3,5 vuotta aikaa. :D

Lopuksi pari kuvakevennystä:

Tälli 8vk

Kiusa tykkää ihan hirrrrrveästi. ;)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Päivitystä

Valitettavasti kaikki ei mennytkään niin hyvin kuin Empun (täysi) toipuminen antoi ymmärtää, vaan 10.4.2012 oli Empun viimeinen matka eläinlääkäriin. Kaulan kasvain saatiin täysin poistettua ja haavakin parani todella hyvin, mutta mitä ilmeisemmin Empun "parasta ennen"-päiväys oli tullut vastaan ja aiemmin harmiton ienkasvain muuttui yhtäkkiä aggressiiviseksi ja vei papan huonoon kuntoon todella äkkiä. Niin vain oli elämäni vaikein päätös tehtävä..

Kiusa on muuten sopeutunut ainoan koiran elämään, mutta lenkkeilyt ovat osoittautuneet vähän hankaliksi: ennen metsässä täysiä painavasta koirasta on tullut polkua pitkin löntystelevä laiskiainen. Noh, kuntotreenit on nyt sitten otettu oikein asiaksi, niin johan on alkanut kunto taas nousta, onneksi. Liikkumista vaikeuttaa välillä tuo tammikuussa syntynyt pikkuherra, mutta onneksi hätä keinot keksii.

Kävimme 14.7. Kiusan kanssa kokeilemassa IPO 2:sta, mutta valitettavasti jäimme ilman tulosta. Kiusa ajoi jäljen muuten todella hyvin ja onnistui hyvin esine-ilmaisuissa, mutta toisen kulman jälkeen lähti jäljeltä ajamaan jotain toista jälkeä.. Noh, jälkiarvostelu loppui meidän osalta sitten siihen, koira takaisin oikealle jäljelle ja jäljestys jatkui hyvin loppuun asti. Ei ottanut siinä vaiheessa yhtään päähän.. A36

Tottis oli huonointa ikinä, jo ilmoittautumisessa Kiusa lennähti mielessään jonnekin aivan muualle. Seuraaminen oli näennäisesti ok, mutta koira oli aivan väärässä tilassa. Vähän paransi jääviin, joissa istuminen meni seisomiseksi (TAAS oman virheen takia..). Noutoihin K onneksi nosti itsensä, niistä tuloksena erinomaiset. Sitten oltiinkin jo niin vauhdissa että maahanmeno unohtui eteenmenossa, jäi toisen käskyn jälkeen seisomaan (tähän mennessä mennyt _aina_ maahan). B89

Purut menikin sitten parhaiten. Piilonkierrossa hämääntyi hieman tuomarista, sekä selkäkuljetuksessa meinasi alkaa edistää. Näistä pistemenetykset, muuten Kiusa teki elämänsä parhaan suorituksen. C98

Että elokuun alussa sitten uudestaan yritystä..

maanantai 9. tammikuuta 2012

Summausta vuodesta 2011

Se olisi sitten jälleen yksi vuosi pyörähtänyt.. Monesti on mielessä käynyt blogin päivitys, mutta suoraan sanoen loppuvuosi 2011 meni peläten, että näkeekö Emppu edes vuoden vaihtumista, joten motivaatio oli hieman liian olematon kuitenkin.

No mutta, käydäänpäs vähän vuotta läpi.

Tammikuussa 2011 muutettiin lauman kera Kajaaniin, ja näillä näkyminen täällä tullaan myös pysymään. Treenimahdollisuudet eivät valitettavasti ole täällä aivan sellaiset kuin mitä toivoisin, mutta kovasti yritettiin sijainnin sallimissa puitteissa treenata.

Kiusan kanssa puuhailtiin tottista enemmän ja vähemmän aktiivisesti, ja käytiin jopa vihdoin suorittamassa se pakollinen BH-koe kesäkuussa. Liikkeethän tuo olisi osannut jo edellisenä(kin) vuonna, mutta kun en vain ollut saanut aikaiseksi aiemmin. Ja lisäksi kokeita oli suht vähän lähialueilla.

Heinäkuun lopussa olikin sitten oikean koetuksen aika: suojelukokeen alokasluokka. Yllättävän hyvin siitä hengissä selvittiin, vaikka purujen osalta koira onkin edelleen aivan kesken ja liian vähän treenattu.

Elokuussa Emppu kävi kahden pienen kasvaimen poistossa (ikenestä ja peräaukon vierestä), leikkaus meni hyvin ja vanhus jatkoi samaan malliin.

Syyskuussa aloitin itse hetkellisesti sairaanhoitajan opiskelut Kajaanin ammattikorkeakoulusta, ja näillä näkyminen sieltä olisi tarkoitus valmistua v. 2015 jouluksi.

Lokakuussa lähdimme Kiusan kanssa hetken mielijohteesta toko-kokeeseen, kun sellainen sattui Kajaanissa olemaan. Hypyn opettelu jäi nopean aikatauluksen takia hieman kesken, mutta saatiinpa tulos ja päästiin siirtymään avoimeen luokkaan.

Marraskuun lopussa jäin itse sairaslomalle, ja samana päivänä huomasin Empun kaulassa n. puolikkaan kananmunan kokoisen patin. Siihen kokeiltiin ensin parin viikon antibioottikuuria -> ei mitään vaikutusta. Seuraavana olikin sitten edessä koepalan otto ja lähetys Helsinkiin asti, ja vähän ennen joulua tuli tulokset: epäillyn turvonneen imusolmukkeen sijaan kyseessä olikin hyvälaatuinen sidekudoskasvain.

Eläinlääkärin kanssa oltiin samaa mieltä jatkosta: annetaan patin olla, mutta jos tuosta lähtee kasvamaan niin se on pakko poistaa, tai muuten Empulla ei kohta henki enää kulje (olisi alkanut painaa kurkkua).

Joulun jälkeisellä viikolla patti lähti kovaan kasvuun, ja heti uuden vuoden jälkeen 2.1. olikin Empulla sitten leikkaus. Nyt hoidetaan haavaa ja pyritään pitämään se kasassa (on vähän vaikeassa paikassa tuossa kaulassa heti leuan alla), ja toivotaan että koko kasvain saatiin poistettua. Vielä ei siis uskalla helpotuksesta hengähtää, varsinkaan kun olen perus pessimisti ja pelkään aina pahinta..

Jos jotain hyvää tilanteesta haluaa etsimällä etsiä, niin sen, ettei Empun meno muuten ole muuttunut miksikään: edelleen se on mielestään vetreä nuoripoika, eikä millään jaksaisi olla saikulla rauhassa maaten.

Tulevasta vuodesta onkin sitten tulossa kovin erikoinen, sillä laumaamme pitäisi tulla uusi kaksijalkainen jäsen. Toivotaan vain että kaikki menee hyvin vielä tämän pari viikkoa mitä odotusta on vielä jäljellä.

Kiusalle ensi vuodelle olen varoen asettanut tavoitteeksi seuraavat:
- IPO / SchH 2 (ehkä jopa 3)
- Toko AVO1
- JK1

Saa nähdä miten meidän käy.

Hyvää ja tulosrikasta vuotta 2012 kaikille!