Syksyn hajatelmia taasen

Taas on periaatteessa koekausi ohi ja aika suunnitella ensi vuoden tavoitteita. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt kuinka Kiusan kanssa harrastuksissa jatketaan, sillä toisaalta kiinnostaisi osallistua vielä ensi vuoden SPL rotumestiksiin, toisaalta taas ei kiinnosta ollenkaan. Saisin taas lisää kokemusta koiran ohjaamisesta arvokisoissa ja haluaisin päästä kokeilemaan onnistuisimmeko ensi vuonna niissä asioissa jotka tänä vuonna eivät onnistuneet. Toisaalta taas Kiusan kanssa tottiksen treenaaminen ja varsinkin kokeissa suorittaminen on yhtä tuskaa, eikä se tunnu siitä muuksi muuttuvan. Päinvastoin, mitä enemmän Kiusalla on koekäyntejä takana, sitä huonommin se suoriutuu.. Se on selvästi oppinut, että koetilanteissa riittää kunhan käppäilee mukana, ja suoraan sanottuna minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota lähteä taas jälleen kerran korjaamaan tilannetta. Lopputulos kun ei kuitenkaan tule koskaan olemaan sellainen kuin toivoisin. Sinänsä harmi, kun edelleen haluan suojelua harrastaa, mutta onneksi Tälli on jatkamassa harrastusta.

Niinpä päätin, että suojelu on laitettu meillä jäihin Kiusan kanssa, me siirrymme treenaamaan tokon voittajaluokan (ja evl:n) liikkeitä sekä ajelemme metsäjälkiä. Suojelukokeessa saatamme toki käydä, jos ohjaajalla ja koiralla on motivaatio kohdallaan, ja jos koe sattuu olemaan sopivaan aikaan tarpeeksi lähellä. Toko-kokeeseen menemme jahka joskus saan kaikki liikkeet varmoiksi, mutta metsäjäljen koe tulee varmaankin olemaan ennen sitä. Ensi keväänä jos päästäisiin se laji korkkaamaan. Onhan tuolla kansallisissa lajeissakin se tottis, mutta siellä en itse koe sitä yhtä tärkeänä osa-alueena kuin mitä suojelukokeessa. Ja metsäjälki tuntuu ainakin tällä hetkellä sujuvan Kiusan kanssa todella hyvin, joten otetaan tästä fiiliksestä kaikki irti!

Tällin kanssa taasen on ollut jo pidemmän aikaa hieman pattitilanne, kun tottis on tökkinyt. Sen kanssa on periaatteessa todella mukavaa tehdä töitä, mutta Tällin ongelma on sen mielentila tottiksissa: kaikki pitää tehdä satakymmenenprosenttisesti. T meinaa olla niin jännitteessä varsinkin seuraamisessa, että se on ollut kaukana harmoonisesta suorituksesta. Tälli menee todella helposti "tilttiin", se on niin hulluna pallon perään ettei meinaa kuulla eikä nähdä mitään muuta (kuin päänsä sisällä PALLOPALLOPALLOPALLOPALLOPALLOPALLO) jos pallo on näkyvillä. Onkohan tämä sitä "crazy balldrive"ä? :D  Tästä syystä sille ei todellakaan voi opettaa asioita samaan tyyliin kuin edellisille koirilleni, vaan pyörä täytyy keksiä uudelleen..

Viikko sitten päätin heittää epäonnistumisen pelon romukoppaan ja treenata juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Olen ollut selvästi arempi tekemään Tällin kanssa mitään, sillä olen pelännyt pilaavani sen. Se vaikuttaa niin lupaavalta koiralta varsinkin tottiksen suhteen, ja sen takia itseltä on sitten kadonnut se usko omaan osaamiseen. Nyt on viikko treenattu fiilispohjalta ja sen kummemmin analysoimatta jokaista tekoa, ja kummasti alkaa homma taas sujua. Tällihän osaa ehkä murto-osan niistä asioista joita edelliset koirani ovat tähän ikään mennessä osanneet, eli nyt aletaan vauhdilla opetella myös muutakin kuin vain sitä seuraamista. Tällillä on onneksi hyvän saalisvietin lisäksi myös todella hyvä ruokahalu, joten asioiden opettaminen ruoalla on todella helppoa, kun vaan osaan tehdä asioista tarpeeksi yksinkertaisia. Kaikella rakkaudella sanottuna, Tälli on kyllä oikeasti aivan älyttömän yksinkertainen uros. Mutta onpahan hommassa aina huumori mukana, on se niin hauska otus. :D

Tavoitteena on tästä eteenpäin siis tehdä niin kuin hyvältä tuntuu (kaikkien osa-alueiden suhteeen) ja jättää teoriapohdinnat osaavimmille. Katsotaan miten meidän käy. :)