Riemuidiootit

Kevät on vihdoin täällä! Kuinka hassulta tuntuukaan kirjoittaa tuo lause lähes toukokuussa.. Noh, onneksi se on tullut nyt rytinällä, pellot on lähes kuivia (jäljelle!) ja muutenkin ollaan päästy aivan eri tavalla pihailemaan koko kööri.

Tänään ulkoilutettiin taas kameraa, kun siskolikka Lahja tuli Tällille leikkikaveriksi. Ja taas hämmästeltiin kilpaa kuinka ne voikaan olla niin tasaisesti isänsä ja emänsä näköisiä. Molemmissa on selkeästi löydettävissä molempien vanhempien piirteet, hyvin huomaa kun vanhemmat ovat niin tuttuja ulkonäöltään. :) Ja käyttäytymispiirteitäkin on hauska aina vertailla, tuo on selvästi Elliltä ja tuo taas selvästi Tarolta.

Ja taas mentiin kovaa ja korkealta:

Ja Tällistäkin otettiin vähän vakavamielisempiä kuvia:

Minne minun pikkupentu on kadonnut??

Vihreää!

Vihdoinkin saapuva kevät sai aikaan muutosinspiraation, ja nyt ollaan sitten ihan vihreenä täällä blogissa! Saa nähdä milloin alkaa silmiä särkeä. ;)

Tälli täytti tuossa viime viikolla 7kk. Kokoa herralla on nyt seuraavasti: 61cm ja 28kg. Korkeutta tuo ei varmaankaan enää hirveästi kasva, mutta painoa toivottavasti vielä jonkin verran tulee. :D Tälli on suht kevyt eläin, veljiinsä verrattuna tuntuu olevan aikamoinen koipeliini. Suapi nähdä millainen siitä tulee aikuisena..

Mutta kyllä sen kanssa on vaan niin mukava treenata! Kiusan kanssa tahkotessa olen useaan kertaan epäillyt koiran lisäksi omia ominaisuuksiani, mutta nyt vihdoin alan uskoa etten olekaan niin onneton koirankouluttaja kuin kuvittelin. Nyt kun on koira, jossa oikeasti riittää tekemisen meininkiä, on treenaaminenkin aivan erilaista! Esimerkiksi Kiusan kanssa meni monta kuukautta pallomotivaation kehittämiseen, kuinkahan monta tuntia käytin aikaa leikkimiseen ja hetsaamiseen että sain sen edes kiinnostumaan hommasta? En uskalla edes arvioida.. Tällin kanssa olen varmasti tehnyt max viidesosan siitä samasta työstä, ja silti se toimii paremmin kuin Kiusa ennen 2v. synttäreitään. Se leikkii, haastaa, pomppii ja intoilee ilman, että pidän itse sirkusta pystyssä.

Noh, onpahan tullut ainakin opittua asioita vaikeimman kautta Kiusan kanssa. Ja nykyisin on kyllä mukavaa, kun Kiiskinkin kanssa on löytynyt yhteinen sävel. Tiedän mitä siltä voi vaatia, enkä turhaan yritä taivutella sitä sellaisiin suorituksiin joihin se ei vain kykene. Tänään juuri pihalla pyöriessämme ihastelin kuinka se alkaa olla kuin ihmisen mieli, ymmärtää pienistä eleistä mitä tehdä ja osaa yllättävän paljon asioita. Sen kanssa on mukava kulkea joka paikassa, tiedetään ja tunnetaan toisemme sen verran hyvin että osataan pelata yhteen. Tämä on kyllä sitä koiran parasta ikää. :) Kaikesta huolimatta en minä sitä pois vaihtaisi. Joskin äänenvaimentimen voisi aina välillä siihen asentaa.. :D

Kiusakin kävi mittailussa: 58,5cm ja 28kg. Meikäläisen pieni maantiejyrä. < 3

Kuvia taas..

.. koska ei kukaan jaksa kuunnella lukea minun hörinöitä. ;)

Tälli 6½kk

Tälli 6½kk

Team Älyköt

Lenkkiporukka taas koossa!

Kiusa ja "komeat pojat"

Vapaa!!

Kiusa ja Kiusan kosijat

Vapaa!! part II

Kuinka monta saksanpaimenkoiraa kuvassa?

Just hangin'

Täysiii!!

Tälli ihailee Adin taidokkuutta. :D

 Tälli kävi pari päivää sitten välikuvissa ja todettiin tällä hetkellä terveeksi! Nyt vaan toivotaan että tulos pysyy samana sitten virallisissa kuvissa. :)

PS. Mulla on pentukuume. Mikä olisi siihen sopiva lääke?

Kuvakimara

Pikapäivitys kuvina:

Yhtenä päivänä eksyi kamerakin kimppalenkille mukaan (kuvat © Tuija H.):

Tälli on päässyt myös siskolikan kanssa leikkimään:

Ja sitten Tälliä "ihan-ite":

Ja Kiusakin on taas päässyt kameran eteen:

 Siinäpä sitä. Tälli täytti tuossa viime viikolla puolivuotta, ja eilen vähän mittailtiin: painoa 27kg ja säkäkorkeus n. 60cm.

Tarinaa tyhjästä

Minulla olisi hirveä into kirjoittaa blogiin tekstiä, mutta kun ei ole mitään mistä kirjoittaa! Meillä seuraa päivät toisiaan samalla rutiinilla, treenit menee samalla kaavalla ja samoilla teemoilla, ja kelikin tuntuu olevan jatkuvaa harmautta. Tällin kanssa treenit sujuvat hyvin, ja Kiusa on ollut nyt treenitauolla juoksujensa takia. Viikon "kohokohta" olkoon kadonnut narupallo, jonka ostin tuossa ennen joulua ja jota en ole ehtinyt vielä edes treeneissä käyttää. Siinä olikin draamaa kerrakseen kun yritin sitä autosta metsästää ennen treenejä. Ai miten niin talvisen tylsää elämää? :D

Huoh. Onneksi kesä hiipii koko ajan lähemmäksi. En jaksaisi millään odottaa sitä valoa ja lämpöä, ja kesäisin sitä jaksaa itsekin olla paljon aktiivisempi. Ja kesällä pääsee jäljestämään! (Okei, tunnustan, sitä en odota niin innolla.. :P)

Siinäpä sitä, tekstiä tyhjästä. Katsotaan kuinka kauan menee ennen kuin keksin jotain oikeaakin asiaa. Tälli kuittaa:

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus!

Edellinen päivitys kun sisälsi suurenmoista pohdintaa ja itsetutkiskelua, niin siirrytään tässä nyt seuraavaan aiheeseen: itsekehuun! Me ollaan Tällin kanssa vaan niin hyvä pari. ;)

Hiljakselleen ollaan nyt tottiksen alkeita tehty, ja tykkään kyllä vaan niin paljon Tällin tekemisenmeiningistä. Maahanmeno alkaa olla napakka sukellus, liikkeestä istuminen onnistuu lähes aina nopeasti ja sivulletulo ja seuraaminen on hyvillä uomillaan. Juu ei ne ole lähelläkään koesuoritusta ;) , ihan ruokatutituksella mennään vielä, mutta silti.

Tälli on vaan niin _uros_, putkiaivoineen kaikkineen. Jos palkka tulee käteen tuijottamisessa perusasennossa, niin sitä kättä sitten tuijotetaan eikä yritetä käyttää aivoja vaihtoehtoisten liikkeiden keksimiseksi. Kuinka mä tykkäänkään tuosta yksinkertaisuudesta. :D

Nenänkäyttöhommissa se älykkyys taas voisi vähän helpottaa, aina kun ei oikein muista käyttää nenää hönttäämisen sijaan. Mutta jatketaan treenejä, eiköhän ne herneet Tällillä jossain kohti kohtaa. Viimeaikoina ollaan treenailtu paljon sisätiloissa (kiitos talven ja pakkasen), ja mukavasti tuo kyllä kulkee kaikilla alustoilla. Portaat tuntuu olevan Tällin bravuuri, niillä pitää oikein leijailla ja kiipeillä edestakaisin. :D Muutenkin tuon kropan hallinta tuntuu olevan aika hyvällä mallilla, helpottaa tietenkin paljon että Tälli on aika kevytrakenteinen. Saa nähdä minkälainen honkkelipoika se on vuotiaana. Korkeutta on nyt noin Kiusan verran, että eiköhän tuosta ihan uroksen kokoinen korkeudeltaan kuitenkin tule.

Yksi huono puoli Tällin sukupuolessa kyllä on: nyt kun Kiusalla on juoksut, jää niiden yhdessä leikkiminen hyvin vähille. Tälli kun on jo kovasti sitä mieltä että se olisi valmis tyttöjä astumaan. Tämä on niitä sekalauman huonoja puolia, ja yksi iso syy siihen miksi Kiusa saattaa jäädä viimeiseksi nartukseni. Vaikka toisaalta houkuttelisi narttukin taas jossain vaiheessa hankkia.. Ehkä sitten joskus.

Tässä pari päivityskuvaa lopuksi. Pitäisi joku päivä ottaa kamera matkaan jonnekin aavalle alueelle (tässä kohti Kannus-Kajaani 1-0) jotta saisi liikekuviakin otettua.. Ja Kiusa on taas niin edustavana! ;D

Hajatelmia

Viime syksystä lähtien olen pohtinut omaa koiraharrastustani, ja halusin viimein kirjata mietintöjäni ylöskin. Saa lukea jos jaksaa, tästä tulee pitkä pätkä sekavaa tekstiä.

Kannuksessa koulussa ollessa koirien kanssa treenaaminen ja kokeisiin tähtääminen oli ykkösasia, ja jotenkin sitä oppi tietynlaisen "kun-mikään-ei-riitä" -mentaliteetin, jota tykkäänkin kutsua Kannusefektiksi (en nimittäin tunnu olevan ainoa jolle on jäänyt sama päähänpinttymä ;)).

Heti uuden pennun tultua pitää aloittaa treenaaminen: tottista, nenänkäyttöharjoituksia (ruoan ja lelujen etsintää), jäljestämistä, hakua, sisätiloissa kulkemista, leikkimistä ja hyvä jos ei agilityäkin. Puolivuotiaana koiran tulee osata jo alustavasti seuraaminen, jäävät liikkeet, noutokapulan pito, jäljestäminen, henkilö- ja ruoanetsintä, kaiken maailman kierreportaiden kiipeily (joissa ohjaajaakin jo huippaa!), jne jne. Vuotiaana, mieluusti jo ennen, koiran tulisi teknisesti osata ainakin BH:n ja tokon alokasluokan liikkeet sekä paljon muuta. Toko-koe 10kk ikäisenä, BH läpi 12kk iässä. Kisaamaan pk-lajeissa heti kun ikää on tarpeeksi. Toko-luokkia läpi mahdollisimman nopeasti.

Koska eihän se muuten ole mitään tavoitteellista treenaamista!

Noh, sitä voikin sitten kuvitella kuinka huonoksi koiranohjaajaksi sitä olen itseni tuntenut Kiusan kanssa. Koira täyttää keväällä 4 vuotta, ja tuloksina sillä on jopa IP1, ALO1 sekä kaksi tuloksetonta IP2-koetta. Miten tähän on päädytty? Aloitetaanpa alusta.

Kiusa olisi ollut jo vuotiaana teknisesti valmis suorittamaan bh-kokeen. Tämä kohta olikin sitten se, missä piti maksaa oppirahat koirankoulutushistoriassani: Kiusa on koira, jonka kanssa olisi pitänyt ainakin sen ensimmäisen vuoden ajan keskittyä vain ja ainoastaan oikeanlaisen mielentilan rakentamiseen tottiksessa. Nyt se tosiaan osasi teknisesti, mutta minkäänlaista tekemisen intoa siitä ei löytynyt. Ja tämä on se asia, joka on vaikuttanut kaikkeen yhdessä tekemiseemme ihan tähän päivään saakka. Ja tämän asian korjaaminen on edelleen vaiheessa, ja tulee varmasti ikuisesti olemaan. Se on myös yksi syy siihen, miksi yhteistyömme tökkii ja miksi motivaationi sen kanssa treenaamiseen on ollut välillä lähes nolla: meillä ei vain ole ollut kivaa kentällä. Eikä ole aina vieläkään, vaikka parempaan suuntaan ollaan menossa. Tähän asti tuloksia ollaan saatu tehtyä vain hammasta purren. Koska niitä tuloksia pitää tehdä PISTE.

Mistä päästäänkin seuraavaan päähänpinttymään: minkälaiseen tulokseen voi oikeasti olla tyytyväinen?

Koesuorituksen tulee olla lähes täydellinen, ja pisteet sen mukaiset. Esimerkiksi Kiusan alokasluokan toko-tuloksen ohitin lähes pelkällä olankohautuksella: 167,5p.. Eihän sellaiseen voi olla tyytyväinen, sehän on lähes ykköstuloksen alarajalla.. IP1, no jaa, tottiksesta vain 85p. Ei hyvä. IP2, kaksi täyskatastrofia jäljellä. Suoraan sanoen viime vuonna loppukesästä veetutti mukavasti kakkosen kokeiden jälkeen.

Viime syksynä ennen Tällin tuloa aloin sitten lopulta miettiä, että mikä on mennyt pieleen ja mitä pitäisi tehdä toisin ettei päädyttäisi Tällin kanssa samaan tilanteeseen. Samoja asioita pohdiskelleiden kavereiden kanssa keskustelemisesta se ajatus sitten lähti. Ehkäpä se vika on tosiaan omassa pääkopassa, itse luomissa tavoitteissa ja paineissa?

Kiusa oli 2v BH-kokeessa, ja 2v2kk kun suoritimme molempien ensimmäisen suojelukokeen. Olin kaksivuotiaalla koiralla suojelukokeessa, takana parisenkymmentä suojelutreeniä. Koiralla, joka on ensimmäinen suojelukokeeseen treenannut koirani. Suoritin ensimmäistä suojelukoettani. Ja en osannut olla tulokseen tyytyväinen!!

Ensimmäinen päätökseni on: lopetan itseni muihin, paljon kokeneempiin, harrastajiin vertaamisen. Treenatessa pyritään parhaaseen mahdolliseen tulokseen, mutta hei, aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta. Koiralla voi myös olla puutteita, eivätkä ne siitä muutu vaikka kuinka toivoisi tai hakkaisi päätä seinään. Parempi vain hyväksiä koiran ominaisuudet sellaisina kuin ne ovat, ja pyrkiä parhaaseen tulokseen. Muuten sitä voi jättää harrastamisen kokonaan väliin.

Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin seuraava: lopetan tulospaineiden kehittämisen heti alkuunsa. En ole kenellekään muulle vastuussa koirieni tekemisistä, pääasia että olen itse tyytyväinen kehitykseen. Tällin ei tarvitse osata vaikka kuin leikkiä kentällä 1v. synttäripäivänään jos minusta siltä tuntuu, eikä muiden mielipiteillä ole väliä. Ja tämä ei meinaa sitä, että me ei tehtäisi mitään, vaan sitä, että tosiaan teen juuri sillä aikataululla kuin itsestä parhaalta tuntuu. Mitenkäs se sanonta menikään, hosuen ei tule kuin....? ;)

Katsotaan miten meidän käy. Kiusan kanssa on tavoitteita kesälle, ja suurin niistä olisi yhteistyön ja motivaation parantaminen ja säilyttäminen. Palaan tähän tekstiin vuoden tai parin päästä, ja toivon että tosiaan olen oppinut jotain.

Ja loppuun vielä pakollinen Kiusa-kevennys. :)

5kk kilahti ikää mittariin!

Ellin ja Taron lapset täyttivät tänään jo 5kk! Toisaalta tuntuu, että miten Tälli voi olla _vasta_ 5 kuukauden ikäinen, kun sehän on ollut täällä jo ikuisuuden. Se on niin nätisti humpsahtanut tähän laumaan, ja nyt kun on jo käytöstavatkin suurin piirtein hanskassa, niin jotenkin ei uskoisi että se on vasta noin pieni. :)

Tehdäänpä pieni kuvavertailu, ylemmässä kuvassa Tälli on 4kk ikäinen, ja alempi on otettu tänään.

Ja laitetaanpas vielä pään verrokkikuvat:

Voisi sanoa, että Tälli on vihdoin alkanut hieman miehistymään! :D

Painoa pikkumiehellä on tällä hetkellä n. 21-22kg, korkeutta voi vain arvailla kun mittaa ei ole. Ei mitenkään ylikorkea tai -matala ikäisekseen, ja aika kevyt rakenteeltaan (vaikka tuo viimeisin kuva ehkä vähän hämääkin). Semmoinen sporttipoika hulmuturkilla. :D

Viimeaikoina ollaan treenailtu tottista sekä henkilöetsintää sisätiloissa, seuraavaksi olisi tarkoitus laajentaa vielä ruoan etsimiseen sisälla. Pinnoilla ja erilaisilla alustoilla kulkeminen on sujunut ainakin toistaiseksi hyvin, ja rappusten kulkeminen tuntuu olevan Tälli bravuuri jolla se leijailee aina kun vain mahdollista. Tällin kanssa on todella mukava tehdä hommia, sen mielestä kaikki on SIIIISTIII ja ruoka varsinkin on äärimmäisen hyvä motivaattori.

Urokseksi se on yllättävän ketterä, ja Kiusan kanssa leikkiminen sujuu todella näppärästi. Muutenkin nuo tulevat Kiusan kanssa todella hyvin toimeen, lumi vaan pöllyää kun älyköt painavat menemään.

Aina välillä sitä oikein havahtuu kun huomaa kuinka paljon Tälli muistuttaakaan Elliä, varsinkin naamasta. Pomppugeeni on myös periytynyt äidiltä pojalle. :P Tälli on nyt aikas pitkälti saman kokoinen kuin Elli silloin kun se minulle 9kk ikäisenä, eli eiköhän tuosta ainakin emäänsä isompi kasva. :D

Tällin pää tänään:

Viikonloppuna nähtiin taas Mortti-veljeä sekä tietenkin Lahja-siskoa, ja olihan se taas hauskaa huomata kuinka nämä ovat toisaalta niin samanlaisia, mutta toisaalta taas sitten hyvinkin erilaisia. Hyvin huomaa kuka on perinyt mitäkin vanhemmiltaan niin luonteen kuin rakenteenkin suhteen! Tässä ainoa lähes onnistunut potretti porukasta:

Arvatkaa itse kuka on kukin. :)

Parempaa uutta vuotta 2013!

Se olisi sitten taas aika summata mennyttä vuotta. Yksikään vuosi ei ole tähän mennessä sisältänyt yhtä paljon muutoksia kuin mitä edellinen, osa niistä oli hyvinkin positiivisia, mutta osa taasen ei.. Viime vuonna päättyi lopullisesti oma lapsuus ja nuoruus, kun kasvukaverini vein viimeiselle reissulleen huhtikuussa. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin pelkästä ajatuksesta, varsinkin kun muistaa kuinka toiveikkaana tasan vuosi sitten olinkaan Empun toipumisen suhteen.

Toisaalta taas elämää mullisti tammikuussa täysin vastakkainen tapahtuma, kun poikani syntyi. Loppu vuosi menikin sitten koiraharrastuksen ja pienen vauvan hoitamisen tasapainoilussa, ja se näkyy selkeästi Kiusan tuloksissa (0). Kevät meni kuin sumussa, jatkuvan väsymyksen ja Empun menetyksen sekä vauvan kanssa opettelun takia. Kesällä saatiin Kiusa treenattua kisakuntoon, harvakseltaa mutta kuitenkin ihan hyvälle mallille. Jälki kuitenkin kosahti kahdessa kokeessa aivan yllättäen, treenit kun sujuivat hyvin.

Oma motivaatio oli kokeiden jälkeen hyvinkin nollissa, ja peltojäljen sijaan ajeltiin pari metsäjälkeä, että onnistuttaisiin edes joskus jäljestyksessä. :P Tottiksen kanssa tapeltiin taas jälleen kerran, ja saatiinkin Kiusalle vähän oikeanlaista asennetta hommaan. Tämä taitaa olla sellainen ikuisuushomma..

Kiusa oli selvästi yksinäinen Empun lähdön jälkeen, ja marraskuussa meille saapuikin sitten vihdoin uusi vahvistus: Tälli. Olin jo vaihtamassa rotua (ja olisinkin jo vaihtanut, jos pentue olisi vain onnistunut), mutta kun Tällin kasvattaja kertoi suunnittelemastaan yhdistelmästä, en todellakaan osannut kieltäytyä houkutuksesta. Ja pääsinpä muuten ensimmäistä kertaa kunnolla koirien astutustouhuihin mukaan! :D

Nyt sitten lähti uusi vuosi käyntiin, ja uudet tavoitteet on taas asetettu:

KIUSA
- IPO 2&3 (=jälki kuntoon)
- TOKO AVO1
- JK1 (=esineruutu & jana kuntoon)

TÄLLI
- kasvaa (sopivan) isoksi
- loppuvuodesta EHKÄ tokon alokasluokka

Kiusan kanssa tavoitteet on asetettu suht korkealle, epäilen ettei kaikkea saada aikaan mutta on se hyvä yrittää edes. ;)

Lopuksi vielä loistavalaatuinen pokkarikameraotos 16 viikkoisesta korvaeläimestä:

Vähän enemmän ja vähemmän väsynyttä..

Huomaako ettei väsyneenä oikein juttu luista? Kroonisesta väsymyksestä kärsineenä totesin juuri olleeni hyvin väsynyt edellistä viestiä kirjoittaessani, kun heti ensimmäinen kappale käsittelee Tällin sisäsiisteyttä. Ronskisti sanottuna siis paskaa. Noh, jatketaan aiheesta:

MULLA MENEE HERMO. Prkl. Ei ole nimittäin yksi eikä kaksi kertaa päivässä, kun ollaan oltu pihalla puolisen tuntia tutkiskelemassa joka hemmetin keppiä ja risun palasta ja lumikökkärettä ja ruohotuppa ja heinämätästä ja keppejä ja risuja ja ja ja .. Ja sitten tullaan sisälle, saan ulkotamineet pois päältä, ja kas, PASKA. Kyllä aivan, Tällin mieleen muistuu aina sisälle tullessa että "hei, mullahan olikin hätä!". Kolmantena kertana samana päivänä ei enää tiedä itkisikö sitä vai nauraisiko jo vaan. Itku on tainnut olla lähempänä. Iso huokaus. Pentu saa kohta muuttaa tuonne lumiseen ihmemaahan pysyvästi, jos ei kerran osaa sisällä olla siististi. Nii kerta!

Ja sitten miellyttävempiin aiheisiin.
Lahja oli tosiaan meillä viikonlopun kylässä, ja voi sitä vilskettä ja älyn määrää! En kyllä ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä olisi kätevää ottaa kaksi pentua samaan aikaan, huh huh.. Kuvia ei valitettavasti ole kuin pari, lunta kun satoi kätevästi koko viikonlopun. Sitä kun ei täällä vielä tarpeeksi olekaan..

Tiistaina Tälli saavutti 12 viikon iän, ja kävimmekin sen kunniaksi piikillä. Tälli kulki reippaasti uudessa paikassa ja tutkaili korvat höröllä muita asiakkaita, liukkaat pinnat ja pöydälle nostaminen eivät jaksaneet ihmetyttää ollenkaan. Rokotusten piikittäminen vaan meinasi käydä vähän hankalaksi, kun avustajan syöttämien ääääärettömän ihanien makupalojen (=kuivien nappuloiden) syöminen sai Tällin niin täpinöihinsä ettei se meinannut paikallaan pysyä. :D

Merkkipäivän kunniaksi ehdin myös nappasta (sinä ainoana valoisana viisiminuuttisena) pojasta uuden edustuskuvan:

Kauhea kun se alkaa olla jo iso! Turkkia tippuu lattialle, että eiköhän tuosta hampputukasta päästä pian eroon. Toivottavasti ainakin.

Tänään otin pidemmän tauon jälkeen taas vähän ruokatottista: maahanmenoja, istumista sekä seuraamista. Tällillä on kyllä todella hyvä ruokahalu, ja imu seuraamisissa oli todella hyvä ja istumiset nopeita. Maahanmeno tökkii vielä vähän, Tälli tuntuu hieman jämähtäneen liikaa jalka-apuun (opetan syöksymään hieman koholla olevan jalkani alle makaamaan), ja pyrin nyt häivyttämään avun mahdollisimman nopeasti. Käskysanoja meillä ei vielä olla edes opeteltu, kunhan oikeita liikeratoja haetaan namien seuraamisen lomassa.

Alkuvuodesta minulla oli varastossa ainakin viisi narupalloa, mutta jotenkin ne ovat kaikki kadonneet tässä vuoden aikana. Hyvä syy olla treenaamatta, eikö vain? ;) Syyllinen tähän hävikkiin on Kiusa, joka tykkää kannella narupalloja ympäriinsä aina kun vain tilaisuus tulee. Ja kesken kantelun kun tulee jano -> tiputetaan pallo syvään ojaan/jokeen/nimeä-haluamasi-vesistö -> pallo hukassa. Noh, nyt on sitten talvikautta varten tilattu uudet vermeet, ja tänään Tälli pääsi ottamaan niihin ensikosketusta:

Verkkopallo, narupallo ja lussupallo.

Voittajaksi testeissä selviytyi keskimmäinen, narupallo. Sitä oli kiva jahdata, ja Tälli jopa kohdisti puremisensa palloon (eikä naruun niin kuin K aikoinaan..). Verkkopallo tuli hyvänä kakkosena, mutta lussupallo ei oikein vielä napannut kun siitä ei saanut kunnolla kiinni. Noh, se olikin enemmän Kiusaa ajatellen ostoslistalla, ja kovin mielelläänhän tuo tuntui sitä luttaavan.

Tässä kaikki tältä erää, josko sitä lähtisi taas hetkeksi nukkumaan..