Siis pitääkö blogiin jotain kirjottaakin?

Tällin sisäsiisteys alkoi olla jo aika hyvällä mallilla viime viikolla, päivittäin sattui vain pari ylläripissaa. Ja sitten saapuikin 25 asteen pakkanen, jolloin Tälli totesi, että sisälle on paljon miellyttävämpää tehdä tarpeensa, toisin kuin pihalle, jossa jäätyy koko koira tassuista alkaen. Toivotaan, että nämä pakkaset eivät kestä pitkään..

Tälli kasvaa hirveää tahtia, tänään paino oli 11,5kg! Nenä on pidentynyt kovasti, ja korvat suurentuneet, Tälli ei enää olekaan sellainen pieni pennun pallero. Turkkia se ei ole vielä alkanut kunnolla vaihtaa, saapa nähdä milloin höttöturkki saa kyytiä. Ja hampaiden vaihtumista odotellessa.. Miksi noiden maitohampaiden täytyy olla noin pirun teräviä?!

Pakkasen takia ei ole myöskään pahemmin uusia kuvia tullut otettua, vaikka ollaan tässä käyty jopa ensimmäisiä kertoja metsälenkilläkin. Myös viitisen viikkoa vanhemman Näsän kanssa Tälli on leikkinyt useampana päivänä, ja sisko-Lahjakin on ollut painikaverina. Lahja on tulossa meille viikonlopuksi hoitoon, toivottavasti kelit olisivat vähän suosivammat niin saisi noista yhdessäkin jotain kuvia.

Kiusan tehtävänä tässä parin viime viikon aikana on ollut olla pennun leikittäjä. Treenit ovat olleet aivan minimissä, tuossa viikko sitten Kiusa pääsi tekemään pikaisen purutreenin, ja seuraamisen työstämistä jatketaan edelleen. On se vaan niin mahtavaa palata aina uudestaan ja uudestaan alkupisteeseen, seuraamisen opetteluun. Huoh.

Heitetäänpä kuitenkin pari uutta kuvaa:

Lunta!

No nyt sitä sitten tuli, vähän mutta kuitenkin. Todisteita:

Ja arkistojen kätköistä:

Iloinen lenkkeilijä. :D

Sekavaa pälinää

Nyt kun vihdoinkin jaksoin aktivoitua tämän blogin suhteen niin voisi sitä ehkä tänne jotain kirjoitellakin. No, mites meillä menee?

Arki rullaa aika samoja ratoja päivästä toiseen, sillä yhden aikuisen koiran, yhden pikkupennun sekä yhden 10kk ikäisen ihmisenalun kanssa ei ole vapaa-ajankäytön kanssa ongelmia. Sitä kun ei ole kuin korkeintaan näin keskiyön tunteina.. Kiusan lenkitys, Tällin leikitys ja pissatus sekä pikkumiehen aktivointi, siinäpä sitä on meillä puuhaa. J (se pikkumies) onneksi tykkää kulkea rataslenkeillä ulkoilemassa, Kiusan kuntolenkit hoituu muuten ja Tällilläkin alkaa pidätyskyky koko ajan parantua, joten jatkuvasti homma helpottuu. Ensi kesänä on varmasti koirilla ahkera pallonheittäjä. :)

Kiusan kanssa on nyt siirrytty talvikaudelle, eli sen kalenteri täyttyy lähinnä lenkkeilystä sekä 1-2krt viikossa tottiksesta (jossa on hivenen motivaatio-ongelmaa, EDELLEEN, ohjaajalla varsinkin). Kiusan työskentely on onneksi parantunut sitten viime kevään, valitettavasti tunnun vain olevan aivan hukassa sitä ohjatessa, meillä ei vaan niin yhtään synkkaa enkä vain osaa ohjata sitä. Jäynän ja Ellin kanssa ei koskaan tällaisia ongelmia ollut, eikä itseasiassa edes Empun kanssa, joten tuntuu äärimmäisen raivostuttavalta vain hakata päätä seinään. Mutta minkäs teet, parhaamme yritetään.

Tällin kanssa pyrin tekemään mahdollisimman vähän mitään "oikeata tottista", kunhan käydään treenipaikalla opettelemassa oikeanlaista mielentilaa ja tutustutaan erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Kokeilen miten käy kun en pahemmin tekniikkaa opeta sen kummemmin, viimeiset kaksi pentua kun ovat osanneet jo 6kk iässä vähän turhankin paljon vireen kustannuksella. Saa nähdä miten meidän käy. Ensi kesään asti "tutitellaan" ja leikitään leluilla, siinä on meidän tavoitteet! Minä vaan niin toivon että Tälli lunastaisi edes osan niistä odotuksista joita minulla sen suhteen on, ja saisin vihdoin sen omaan käteen sopivan harrastuskoiran. Kyllä minä edelleen koirana  Kiusasta tykkään (ei näihin osaisi edes olla kiintymättä), ja ns. kotikoirana se on vallan mahtava, mutta harrastuksissa meillä ei vain ole sitä yhdessä tekemisen riemua mitä kaipaisin. Noh, saapa nähdä miten Tällin kanssa käy.

Tänään käytiin läheisellä hiekkakentällä kuvailemassa, ja jonkinlaisia kuvia sain jatkuvasta pimeydestä huolimatta. Tulisi lunta niin olisi edes vähän valoisampaa!

Tälli ja Tällin uusi hieno panta

Naama on pikkuhiljaa alkanut miehistyä..

Hurtan mannekiini!

10 viikkoa

Hiukan on taas aika mennyt lujaa tahtia, vasta äskenhän kotiin saapui tuo Lieksan tuliainen, ja nyt se on jo 10 viikon ikäinen! (No okei, huomenna vasta.) Sen kunniaksi kuvia männäviikoilta.

Kotisivupäivitystä.

Kotisivut on nyt laitettu uuteen uskoon, löydät ne täältä: http://nausteri.webs.com/ .

T + Älli

No eihän me Kiusan kanssa tälle vuodelle sitä kakkosta läpi saatu, uusintakokeen jälki meni aivan viheltelyksi ja se oli sitten siinä. Syksyllä ajeltiinkin sitten metsäjälkiä, ja saatammepa siirtyä aivan toisen lajin pariin molempien mielenrauhan takaamiseksi..

Mutta siirrytäänpä vähän miellyttävempiin aiheisiin. Lauma sai vihdoin täydennystä, monen mutkan ja sortuneiden suunnitelmien jälkeen. Olen ollut kiinnostunut ottamaan Ellistä pennun siitä asti kun se minulla oli oleskelemassa, ja vihdoin mahdollisuus tuli. Yhdistelmä oli sekä henkilökohtaisista syistä että myös muutenkin hyvin minua kiinnostava, joten eihän siinä auttanut muu kuin jäädä odottelemaan että saatiinko se astutus onnistumaan ja syntyisikö sieltä se minun urospentu. No, syntyihän sieltä, joten nyt on sitten kotona pieni saksalaispoika Tälli. Ja onneksi lähipiiriin tuli myös kaksi muuta pentua, eli pääsen hyvin läheltä tarkkailemaan minkälaisia näistä Elliläisistä tuleekaan. :)

Ja  koska olen aina ollut sitä mieltä, että ei värillä väliä kunhan on harmaa, niin nyt on sitten mustaruskean lisäksi pieni mustuaispoika kotona. Nooh, ehkä se silmä tottuu, johan tuohon Kiusaankin on jo tottunut. ;)

Hirveän tyytyväinen olen tähän mennessä tuohon pikkuiseen ollut, T on hyvin reipas ja utelias luonne, ja isona plussana on myös suuri ahneus ja hyvä nenä jolla sitä ruokaa vainutaan kielletyistäkin paikoista.. Eipä tuosta tämän enempää oikein voi vielä sanoa, ikää on kuitenkin vasta se 8,5 viikkoa.

Kiusa on ottanut uuden kaverin suht hyvin vastaan, leluistaan ja ruoastaan se tietenkin on tarkkana, mutta muuten leikkii hyvin nätisti pennun kanssa. Itselläkin alkaa elo pennun kanssa sujua hieman jouhevammin, alkuun piti vähän miettiä että mitenkäs tämä taas toimiikaan, edellisestä pennusta kun kuitenkin on se 3,5 vuotta aikaa. :D

Lopuksi pari kuvakevennystä:

Tälli 8vk

Kiusa tykkää ihan hirrrrrveästi. ;)

Päivitystä

Valitettavasti kaikki ei mennytkään niin hyvin kuin Empun (täysi) toipuminen antoi ymmärtää, vaan 10.4.2012 oli Empun viimeinen matka eläinlääkäriin. Kaulan kasvain saatiin täysin poistettua ja haavakin parani todella hyvin, mutta mitä ilmeisemmin Empun "parasta ennen"-päiväys oli tullut vastaan ja aiemmin harmiton ienkasvain muuttui yhtäkkiä aggressiiviseksi ja vei papan huonoon kuntoon todella äkkiä. Niin vain oli elämäni vaikein päätös tehtävä..

Kiusa on muuten sopeutunut ainoan koiran elämään, mutta lenkkeilyt ovat osoittautuneet vähän hankaliksi: ennen metsässä täysiä painavasta koirasta on tullut polkua pitkin löntystelevä laiskiainen. Noh, kuntotreenit on nyt sitten otettu oikein asiaksi, niin johan on alkanut kunto taas nousta, onneksi. Liikkumista vaikeuttaa välillä tuo tammikuussa syntynyt pikkuherra, mutta onneksi hätä keinot keksii.

Kävimme 14.7. Kiusan kanssa kokeilemassa IPO 2:sta, mutta valitettavasti jäimme ilman tulosta. Kiusa ajoi jäljen muuten todella hyvin ja onnistui hyvin esine-ilmaisuissa, mutta toisen kulman jälkeen lähti jäljeltä ajamaan jotain toista jälkeä.. Noh, jälkiarvostelu loppui meidän osalta sitten siihen, koira takaisin oikealle jäljelle ja jäljestys jatkui hyvin loppuun asti. Ei ottanut siinä vaiheessa yhtään päähän.. A36

Tottis oli huonointa ikinä, jo ilmoittautumisessa Kiusa lennähti mielessään jonnekin aivan muualle. Seuraaminen oli näennäisesti ok, mutta koira oli aivan väärässä tilassa. Vähän paransi jääviin, joissa istuminen meni seisomiseksi (TAAS oman virheen takia..). Noutoihin K onneksi nosti itsensä, niistä tuloksena erinomaiset. Sitten oltiinkin jo niin vauhdissa että maahanmeno unohtui eteenmenossa, jäi toisen käskyn jälkeen seisomaan (tähän mennessä mennyt _aina_ maahan). B89

Purut menikin sitten parhaiten. Piilonkierrossa hämääntyi hieman tuomarista, sekä selkäkuljetuksessa meinasi alkaa edistää. Näistä pistemenetykset, muuten Kiusa teki elämänsä parhaan suorituksen. C98

Että elokuun alussa sitten uudestaan yritystä..

Summausta vuodesta 2011

Se olisi sitten jälleen yksi vuosi pyörähtänyt.. Monesti on mielessä käynyt blogin päivitys, mutta suoraan sanoen loppuvuosi 2011 meni peläten, että näkeekö Emppu edes vuoden vaihtumista, joten motivaatio oli hieman liian olematon kuitenkin.

No mutta, käydäänpäs vähän vuotta läpi.

Tammikuussa 2011 muutettiin lauman kera Kajaaniin, ja näillä näkyminen täällä tullaan myös pysymään. Treenimahdollisuudet eivät valitettavasti ole täällä aivan sellaiset kuin mitä toivoisin, mutta kovasti yritettiin sijainnin sallimissa puitteissa treenata.

Kiusan kanssa puuhailtiin tottista enemmän ja vähemmän aktiivisesti, ja käytiin jopa vihdoin suorittamassa se pakollinen BH-koe kesäkuussa. Liikkeethän tuo olisi osannut jo edellisenä(kin) vuonna, mutta kun en vain ollut saanut aikaiseksi aiemmin. Ja lisäksi kokeita oli suht vähän lähialueilla.

Heinäkuun lopussa olikin sitten oikean koetuksen aika: suojelukokeen alokasluokka. Yllättävän hyvin siitä hengissä selvittiin, vaikka purujen osalta koira onkin edelleen aivan kesken ja liian vähän treenattu.

Elokuussa Emppu kävi kahden pienen kasvaimen poistossa (ikenestä ja peräaukon vierestä), leikkaus meni hyvin ja vanhus jatkoi samaan malliin.

Syyskuussa aloitin itse hetkellisesti sairaanhoitajan opiskelut Kajaanin ammattikorkeakoulusta, ja näillä näkyminen sieltä olisi tarkoitus valmistua v. 2015 jouluksi.

Lokakuussa lähdimme Kiusan kanssa hetken mielijohteesta toko-kokeeseen, kun sellainen sattui Kajaanissa olemaan. Hypyn opettelu jäi nopean aikatauluksen takia hieman kesken, mutta saatiinpa tulos ja päästiin siirtymään avoimeen luokkaan.

Marraskuun lopussa jäin itse sairaslomalle, ja samana päivänä huomasin Empun kaulassa n. puolikkaan kananmunan kokoisen patin. Siihen kokeiltiin ensin parin viikon antibioottikuuria -> ei mitään vaikutusta. Seuraavana olikin sitten edessä koepalan otto ja lähetys Helsinkiin asti, ja vähän ennen joulua tuli tulokset: epäillyn turvonneen imusolmukkeen sijaan kyseessä olikin hyvälaatuinen sidekudoskasvain.

Eläinlääkärin kanssa oltiin samaa mieltä jatkosta: annetaan patin olla, mutta jos tuosta lähtee kasvamaan niin se on pakko poistaa, tai muuten Empulla ei kohta henki enää kulje (olisi alkanut painaa kurkkua).

Joulun jälkeisellä viikolla patti lähti kovaan kasvuun, ja heti uuden vuoden jälkeen 2.1. olikin Empulla sitten leikkaus. Nyt hoidetaan haavaa ja pyritään pitämään se kasassa (on vähän vaikeassa paikassa tuossa kaulassa heti leuan alla), ja toivotaan että koko kasvain saatiin poistettua. Vielä ei siis uskalla helpotuksesta hengähtää, varsinkaan kun olen perus pessimisti ja pelkään aina pahinta..

Jos jotain hyvää tilanteesta haluaa etsimällä etsiä, niin sen, ettei Empun meno muuten ole muuttunut miksikään: edelleen se on mielestään vetreä nuoripoika, eikä millään jaksaisi olla saikulla rauhassa maaten.

Tulevasta vuodesta onkin sitten tulossa kovin erikoinen, sillä laumaamme pitäisi tulla uusi kaksijalkainen jäsen. Toivotaan vain että kaikki menee hyvin vielä tämän pari viikkoa mitä odotusta on vielä jäljellä.

Kiusalle ensi vuodelle olen varoen asettanut tavoitteeksi seuraavat:
- IPO / SchH 2 (ehkä jopa 3)
- Toko AVO1
- JK1

Saa nähdä miten meidän käy.

Hyvää ja tulosrikasta vuotta 2012 kaikille!

Tervetuloa "uusituille" kotisivuille!

Pikapäivitys:

Käykääpä kurkkaamassa uudessa osoitteessa sijaitsevia kotisivujamme: http://nausteri.webs.com/index.html .

Tultiin, nähtiin, voitettiin.. Tai no ainakin yritettiin.

Käytiin Kiusan kanssa suorittamassa molempien ihka ensimmäinen suojelukoe 23.7. Lieksassa (BH-koe suoritettiin "jo" kesäkuussa Oulun suuntamilla). Ohjaajaa jännitti aivan valtavasti, eikä viikkoa aiemmin ilmestyneet jäljestysongelmat ainakaan helpottaneet asiaa. Mutta niin vaan siitä hengissä selvittiin, vaikkei nyt ihan niin loistavasti kuin olisin toivonut. Tässä pieni referaatti kokeesta:

JÄLKI
Kiusa tosiaan keksi yhtäkkiä ettei osaa ilmaista esineitä, ja viimeinen viikko ajettiinkin sitten melkein pelkästään esineitä täynnä olevia lyhyitä jälkiä.. Itse kokeessa se lähti paalulta etenemään hyvin ja varmasti, ja 50 askeleen jälkeen tuli ensimmäinen esine. Nopea ilmaisu maahanmenemällä, ja tässä vaiheessa ohjaaja uskalsi jo alkaa hengittää. Siitä sitten eteenpäin hyvällä moottorilla ensimmäiselle kulmalle ja seuraavalle suoralle.

Toisen kulman tullessa eteen Kiusa tarkisti sen hyvin, mutta heti kulman jälkeen nosti päänsä ylös ja katseli hetken taaksepäin. Matka jatkui ja näytti taas jopa jäljestämiseltä, ja viimeisellä esineellä se pysähtyi nopeasti seisomaan. Epäilinkin ettei se välttämättä ilmaise makuulla molempia esineitä, joten hyväksyin ilmaisun heti ja koiran luo tullessa huomasin että aivan oikean ratkaisun tein. Eipä siinä sen kummempaa, hyvin tyytyväinen olin koiran suoritukseen siihen nähden mitä se vielä viikkoa aiemmin oli ollut..
Pisteitä tuli A94.


TOTTELEVAISUUS
Meidän murheenkryyni.. Edellisen kerran tasamaanoutoa tehtyään Kiusa ei noutanut kapulaa vaan kävi vain nuuskaisemassa sitä, joten en mitenkään hirveän innolla tottista odottanut. Järkyttävä helle ei myöskään helpottanut asiaa yhtään, ja meillä oli vielä kaiken lisäksi ensimmäisenä paikallaolo.

P-olo meni hyvin, ja Kiusa oli omaan tasoonsa nähden suht hyvässä vireessä seuraamiseen lähdettäessä. Virheet (ja pistemenetykset) tulivat seuraavista:
- liikkeestä maahanmenossa jäi istumaan (paniikissa annoin käskyn aivan eritavalla kuin treeneissä)
- tasamaanoudossa juoksi kapulalle, katsoi minua ja palasi takaisin perusasentoon. Vasta siitä uudestaan käskytettynä suoritti liikkeen oikein..

Loppupisteet B85.


SUOJELU
Tässä tein ensinnäkin sen virheen, että toin koiran aivan liian aikaisin kentän laidalle jolloin se ei enää ollutkaan niin varma mitä sitä oltiinkaan menossa tekemään. Piilonkiertoon Kiusa lähti hyvin, mutta jostain syystä merkkasikin kutoselle mennessään tuomarin kohteekseen. Päätyi kyllä oikeaan paikkaan hetken kuluttua, mutta tämä selvästi vaikutti K:n itsevarmuuteen ja näkyi läpi suorituksen. Teknisesti kaikki sujui hyvin, mutta tästä osiosta jäi selvästi eniten itselle hampaankoloon, sillä tiedän että se olisi voinut suoriutua vielä paljon paremmin.

Loppupisteet C91.


Kuuman päivän lopputuloksena yhteispisteet 270 sekä Kiusalle koulutustunnus IP1.

Tarkoituksena oli osallistua vielä kakkosluokan kokeeseen lokakuussa, mutta Kiusan hetkelliset ontuilut ja selkeät epäpuhtaat liikkeet pitkän treeniputken jälkeen laittoivat meille nyt sitten kapuloita rattaisiin. Tälle vuodelle on enää siis edessä hierontaa, lenkkeilyä ja luustokuvaus. Jollei sitten toko-kokeisiin loppuvuodesta eksytä..

Loppuun vielä pari kuvaa tuolta viikonlopulta, kiitos Kyllösen Ismolle näistä!






P.S. Emppu on edelleen täysissä voimissaan, liikkuu ja riekkuu siinä missä Kiusakin. 11-vee synttäreitä odotellen.. :)