Sekavaa pälinää

Nyt kun vihdoinkin jaksoin aktivoitua tämän blogin suhteen niin voisi sitä ehkä tänne jotain kirjoitellakin. No, mites meillä menee?

Arki rullaa aika samoja ratoja päivästä toiseen, sillä yhden aikuisen koiran, yhden pikkupennun sekä yhden 10kk ikäisen ihmisenalun kanssa ei ole vapaa-ajankäytön kanssa ongelmia. Sitä kun ei ole kuin korkeintaan näin keskiyön tunteina.. Kiusan lenkitys, Tällin leikitys ja pissatus sekä pikkumiehen aktivointi, siinäpä sitä on meillä puuhaa. J (se pikkumies) onneksi tykkää kulkea rataslenkeillä ulkoilemassa, Kiusan kuntolenkit hoituu muuten ja Tällilläkin alkaa pidätyskyky koko ajan parantua, joten jatkuvasti homma helpottuu. Ensi kesänä on varmasti koirilla ahkera pallonheittäjä. :)

Kiusan kanssa on nyt siirrytty talvikaudelle, eli sen kalenteri täyttyy lähinnä lenkkeilystä sekä 1-2krt viikossa tottiksesta (jossa on hivenen motivaatio-ongelmaa, EDELLEEN, ohjaajalla varsinkin). Kiusan työskentely on onneksi parantunut sitten viime kevään, valitettavasti tunnun vain olevan aivan hukassa sitä ohjatessa, meillä ei vaan niin yhtään synkkaa enkä vain osaa ohjata sitä. Jäynän ja Ellin kanssa ei koskaan tällaisia ongelmia ollut, eikä itseasiassa edes Empun kanssa, joten tuntuu äärimmäisen raivostuttavalta vain hakata päätä seinään. Mutta minkäs teet, parhaamme yritetään.

Tällin kanssa pyrin tekemään mahdollisimman vähän mitään "oikeata tottista", kunhan käydään treenipaikalla opettelemassa oikeanlaista mielentilaa ja tutustutaan erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Kokeilen miten käy kun en pahemmin tekniikkaa opeta sen kummemmin, viimeiset kaksi pentua kun ovat osanneet jo 6kk iässä vähän turhankin paljon vireen kustannuksella. Saa nähdä miten meidän käy. Ensi kesään asti "tutitellaan" ja leikitään leluilla, siinä on meidän tavoitteet! Minä vaan niin toivon että Tälli lunastaisi edes osan niistä odotuksista joita minulla sen suhteen on, ja saisin vihdoin sen omaan käteen sopivan harrastuskoiran. Kyllä minä edelleen koirana  Kiusasta tykkään (ei näihin osaisi edes olla kiintymättä), ja ns. kotikoirana se on vallan mahtava, mutta harrastuksissa meillä ei vain ole sitä yhdessä tekemisen riemua mitä kaipaisin. Noh, saapa nähdä miten Tällin kanssa käy.

Tänään käytiin läheisellä hiekkakentällä kuvailemassa, ja jonkinlaisia kuvia sain jatkuvasta pimeydestä huolimatta. Tulisi lunta niin olisi edes vähän valoisampaa!

Tälli ja Tällin uusi hieno panta

Naama on pikkuhiljaa alkanut miehistyä..

Hurtan mannekiini!