Laidasta toiseen

Olenpas ollut aikaansaava nyt tässä parin päivän aikana, eilen käytiin hallilla treenaamassa, ja tänään mentiin ihan ampumaradalle asti yrittämään treenaamista. :D

Hallilla Jäynän kanssa otin tunnaria (alkaa hahmottua, nenänkäyttöhommia on tehty sen verran että pitäisikin olla aika helppo nakki), ruutua (kosketusalustan hahmottamista ruudun sisällä, ja sen päällä seisomista eikä alustan syömistä..), eteenmenoa (hallin toiseen päähän, tiesi pallon odottavan siellä. Hyvä alustava seuraaminen, nopea ja määrätietoinen eteneminen), hyppynoutoa (aloteltiin patukalla esteen hyppäämistä) sekä liikkeestä istumista (ylläripylläri jälleen hakusessa).

Elli harjoitteli ihan vain seuraamista häiriössä, ja se yllättikin täysin: ei edistämistä, ei painamista, ei mitään. Olenko taas ihan itse alkanut kehittämään ongelmia omassa päässäni (enkä ole käynyt edes naapurissa kylässä melkein pariin viikkoon!! ;D )? No, hyvähän se tietenkin on ettei vaikuta olevan ongelmia. Aloittelin myös siirtymistä ruoasta leluun, sujui yllättävän hyvin (kun kukaan ei ollut näkemässä enkä kämmäillyt sen takia..).

Tänään otin lällysti J:n kanssa pari noutoa, tarkoituksena saada nopeutta palautukseen. Kerrankin onnistui, kolmas nouto oli nopea. Ehkä se tästä.. Liikkeestä istuminenkin onnistui yllättävän hyvin, joskin lievästi näkyvillä avuilla. Ei muuta kuin hinkataan..

Elli taasen yritti seurata, mutta ohjaaja oli laama ja hukassa. Ei mee hyvin. :D Mutta ihan mukavasti tuo haki oikeaa paikkaa, nyt kun vielä itse oppisi puuhailemaan tuon elukan kanssa.. Mukavat perusasennot ja pysähtymisen istumiset olen vielä onnistunut Ellillä pitämään, katsotaan milloin nekin lösähtävät. (Pessimisti ei pety!) Tai no, sivulla tuo meinaa olla vähän edessä. Eli se siitä iloitsemisesta..

Emppu sai oman aktivointinsa autossa räksyttämisestä, sekä muffinssipentua piti opettaa koirien tavoille. Illalla kaiveskelin sen muistista jälleen sivulletuloa naksuttimen kanssa, ja yllättävän nopeasti alkoi homma toimia kun taas muistin antaa Empulle tilaa ajatella.

Jäynä myös sai naksuttimen avustuksella harjoitella kakeja: istu-maahan-istu ok, maahan-seis myös, mutta seis-maahan ja seis-istu-seis aiheuttavat päänvaivaa. Hissi ei vielä toimi niinkuin pitäisi, kyllähän tuolla pisteitä saa muttei aina viitsisi tehdä kaikkea vähän sinne päin.. Elli harjoitteli jalkojen välistä pujottelua, yritän sitä saada hoksaamaan naksuttimen idean. Alkoi jopa rattaat pyöriä pikkumustan päässä. :D

Ja sitten normielämäangstaamiseen: MÄÄ HALUAN CANONIN DIGIJÄRKKÄRIRUNGON HETI! Ulkona on niin ihana ilma ollut monta päivää (/viikkoa), ja haluan päästä kuvaamaan kunnon laitteilla! Kiva katsoa ikkunasta ulos ja ilahtua auringosta, kunnes muistaa kameratilanteen ja masentuu. Ei kiva! En tajua miten olen tällä Fujifilmillä ennen pärjännyt.. Argh.

Mutta jotain hyvää sentään: hartiavoimin jynssätystä valkoisesta matosta tuli oikeastikin valkoinen! Hyvä sinänsä, sitä varten vuodatettiinkin verta ja kyyneleitä. Nyt pääsee Emppu taas hinkkaamaan likaista partaansa ruoan jälkeen valkoiseen mattoon..

Mullon pentukuume! Tyhmää sinänsä, kädet on täynnä hommia näiden kolmen kanssa. Mutta mä haluaisin vihdoin sen ihan oman pennun (tai no, koiran). Valita yhdistelmän, jännittää astutuksen onnistumista, jännittää pentujen syntymistä, jännittää pennun valintaa, jännittää luovutusikää.. Haluan päästä luomaan suhdetta pentuun, joka olisi oikeasti (toivottavasti) koko loppuelämänsä minun koira, ihan ikioma joka ei ole lähdössä minnekään. Koira, jota "työstän" ihan vain itselleni, en kenellekään muulle. Pöf. Empun tulosta on jo niiiiiin pitkä aika, etten edes muista sen pentuajasta mitään.

Ei sillä että se pentuaika olisi jotenkin niin mahtavaa (jos se olisi minusta kiinni, niin koiranpennut hyppäisivät parin viikon pentuajan jälkeen 8kk ikään), mutta kuitenkin. Kyllä te tiedätte mitä haen takaa vaikken osaakaan sitä sanoa ilman kolmen sivun romaania. Ei paineita, ei pelkoa, virheiden teko ei harmita ketään muuta kuin itseä, eivät vaikuta keneenkään muuhun.

(Ei sillä, olen kiitollinen näistä vierailijoistakin, tykkään molemmista kovasti ja kipeää tekee kun ne lähtevät. Nyt voi vielä ryhmäkuvia ottaa iloisena. :) )

(Jäynä edustaa älykkäänä..)