Hajatelmia

Viime syksystä lähtien olen pohtinut omaa koiraharrastustani, ja halusin viimein kirjata mietintöjäni ylöskin. Saa lukea jos jaksaa, tästä tulee pitkä pätkä sekavaa tekstiä.

Kannuksessa koulussa ollessa koirien kanssa treenaaminen ja kokeisiin tähtääminen oli ykkösasia, ja jotenkin sitä oppi tietynlaisen "kun-mikään-ei-riitä" -mentaliteetin, jota tykkäänkin kutsua Kannusefektiksi (en nimittäin tunnu olevan ainoa jolle on jäänyt sama päähänpinttymä ;)).

Heti uuden pennun tultua pitää aloittaa treenaaminen: tottista, nenänkäyttöharjoituksia (ruoan ja lelujen etsintää), jäljestämistä, hakua, sisätiloissa kulkemista, leikkimistä ja hyvä jos ei agilityäkin. Puolivuotiaana koiran tulee osata jo alustavasti seuraaminen, jäävät liikkeet, noutokapulan pito, jäljestäminen, henkilö- ja ruoanetsintä, kaiken maailman kierreportaiden kiipeily (joissa ohjaajaakin jo huippaa!), jne jne. Vuotiaana, mieluusti jo ennen, koiran tulisi teknisesti osata ainakin BH:n ja tokon alokasluokan liikkeet sekä paljon muuta. Toko-koe 10kk ikäisenä, BH läpi 12kk iässä. Kisaamaan pk-lajeissa heti kun ikää on tarpeeksi. Toko-luokkia läpi mahdollisimman nopeasti.

Koska eihän se muuten ole mitään tavoitteellista treenaamista!

Noh, sitä voikin sitten kuvitella kuinka huonoksi koiranohjaajaksi sitä olen itseni tuntenut Kiusan kanssa. Koira täyttää keväällä 4 vuotta, ja tuloksina sillä on jopa IP1, ALO1 sekä kaksi tuloksetonta IP2-koetta. Miten tähän on päädytty? Aloitetaanpa alusta.

Kiusa olisi ollut jo vuotiaana teknisesti valmis suorittamaan bh-kokeen. Tämä kohta olikin sitten se, missä piti maksaa oppirahat koirankoulutushistoriassani: Kiusa on koira, jonka kanssa olisi pitänyt ainakin sen ensimmäisen vuoden ajan keskittyä vain ja ainoastaan oikeanlaisen mielentilan rakentamiseen tottiksessa. Nyt se tosiaan osasi teknisesti, mutta minkäänlaista tekemisen intoa siitä ei löytynyt. Ja tämä on se asia, joka on vaikuttanut kaikkeen yhdessä tekemiseemme ihan tähän päivään saakka. Ja tämän asian korjaaminen on edelleen vaiheessa, ja tulee varmasti ikuisesti olemaan. Se on myös yksi syy siihen, miksi yhteistyömme tökkii ja miksi motivaationi sen kanssa treenaamiseen on ollut välillä lähes nolla: meillä ei vain ole ollut kivaa kentällä. Eikä ole aina vieläkään, vaikka parempaan suuntaan ollaan menossa. Tähän asti tuloksia ollaan saatu tehtyä vain hammasta purren. Koska niitä tuloksia pitää tehdä PISTE.

Mistä päästäänkin seuraavaan päähänpinttymään: minkälaiseen tulokseen voi oikeasti olla tyytyväinen?

Koesuorituksen tulee olla lähes täydellinen, ja pisteet sen mukaiset. Esimerkiksi Kiusan alokasluokan toko-tuloksen ohitin lähes pelkällä olankohautuksella: 167,5p.. Eihän sellaiseen voi olla tyytyväinen, sehän on lähes ykköstuloksen alarajalla.. IP1, no jaa, tottiksesta vain 85p. Ei hyvä. IP2, kaksi täyskatastrofia jäljellä. Suoraan sanoen viime vuonna loppukesästä veetutti mukavasti kakkosen kokeiden jälkeen.

Viime syksynä ennen Tällin tuloa aloin sitten lopulta miettiä, että mikä on mennyt pieleen ja mitä pitäisi tehdä toisin ettei päädyttäisi Tällin kanssa samaan tilanteeseen. Samoja asioita pohdiskelleiden kavereiden kanssa keskustelemisesta se ajatus sitten lähti. Ehkäpä se vika on tosiaan omassa pääkopassa, itse luomissa tavoitteissa ja paineissa?

Kiusa oli 2v BH-kokeessa, ja 2v2kk kun suoritimme molempien ensimmäisen suojelukokeen. Olin kaksivuotiaalla koiralla suojelukokeessa, takana parisenkymmentä suojelutreeniä. Koiralla, joka on ensimmäinen suojelukokeeseen treenannut koirani. Suoritin ensimmäistä suojelukoettani. Ja en osannut olla tulokseen tyytyväinen!!

Ensimmäinen päätökseni on: lopetan itseni muihin, paljon kokeneempiin, harrastajiin vertaamisen. Treenatessa pyritään parhaaseen mahdolliseen tulokseen, mutta hei, aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta. Koiralla voi myös olla puutteita, eivätkä ne siitä muutu vaikka kuinka toivoisi tai hakkaisi päätä seinään. Parempi vain hyväksiä koiran ominaisuudet sellaisina kuin ne ovat, ja pyrkiä parhaaseen tulokseen. Muuten sitä voi jättää harrastamisen kokonaan väliin.

Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin seuraava: lopetan tulospaineiden kehittämisen heti alkuunsa. En ole kenellekään muulle vastuussa koirieni tekemisistä, pääasia että olen itse tyytyväinen kehitykseen. Tällin ei tarvitse osata vaikka kuin leikkiä kentällä 1v. synttäripäivänään jos minusta siltä tuntuu, eikä muiden mielipiteillä ole väliä. Ja tämä ei meinaa sitä, että me ei tehtäisi mitään, vaan sitä, että tosiaan teen juuri sillä aikataululla kuin itsestä parhaalta tuntuu. Mitenkäs se sanonta menikään, hosuen ei tule kuin....? ;)

Katsotaan miten meidän käy. Kiusan kanssa on tavoitteita kesälle, ja suurin niistä olisi yhteistyön ja motivaation parantaminen ja säilyttäminen. Palaan tähän tekstiin vuoden tai parin päästä, ja toivon että tosiaan olen oppinut jotain.

Ja loppuun vielä pakollinen Kiusa-kevennys. :)

5kk kilahti ikää mittariin!

Ellin ja Taron lapset täyttivät tänään jo 5kk! Toisaalta tuntuu, että miten Tälli voi olla _vasta_ 5 kuukauden ikäinen, kun sehän on ollut täällä jo ikuisuuden. Se on niin nätisti humpsahtanut tähän laumaan, ja nyt kun on jo käytöstavatkin suurin piirtein hanskassa, niin jotenkin ei uskoisi että se on vasta noin pieni. :)

Tehdäänpä pieni kuvavertailu, ylemmässä kuvassa Tälli on 4kk ikäinen, ja alempi on otettu tänään.

Ja laitetaanpas vielä pään verrokkikuvat:

Voisi sanoa, että Tälli on vihdoin alkanut hieman miehistymään! :D

Painoa pikkumiehellä on tällä hetkellä n. 21-22kg, korkeutta voi vain arvailla kun mittaa ei ole. Ei mitenkään ylikorkea tai -matala ikäisekseen, ja aika kevyt rakenteeltaan (vaikka tuo viimeisin kuva ehkä vähän hämääkin). Semmoinen sporttipoika hulmuturkilla. :D

Viimeaikoina ollaan treenailtu tottista sekä henkilöetsintää sisätiloissa, seuraavaksi olisi tarkoitus laajentaa vielä ruoan etsimiseen sisälla. Pinnoilla ja erilaisilla alustoilla kulkeminen on sujunut ainakin toistaiseksi hyvin, ja rappusten kulkeminen tuntuu olevan Tälli bravuuri jolla se leijailee aina kun vain mahdollista. Tällin kanssa on todella mukava tehdä hommia, sen mielestä kaikki on SIIIISTIII ja ruoka varsinkin on äärimmäisen hyvä motivaattori.

Urokseksi se on yllättävän ketterä, ja Kiusan kanssa leikkiminen sujuu todella näppärästi. Muutenkin nuo tulevat Kiusan kanssa todella hyvin toimeen, lumi vaan pöllyää kun älyköt painavat menemään.

Aina välillä sitä oikein havahtuu kun huomaa kuinka paljon Tälli muistuttaakaan Elliä, varsinkin naamasta. Pomppugeeni on myös periytynyt äidiltä pojalle. :P Tälli on nyt aikas pitkälti saman kokoinen kuin Elli silloin kun se minulle 9kk ikäisenä, eli eiköhän tuosta ainakin emäänsä isompi kasva. :D

Tällin pää tänään:

Viikonloppuna nähtiin taas Mortti-veljeä sekä tietenkin Lahja-siskoa, ja olihan se taas hauskaa huomata kuinka nämä ovat toisaalta niin samanlaisia, mutta toisaalta taas sitten hyvinkin erilaisia. Hyvin huomaa kuka on perinyt mitäkin vanhemmiltaan niin luonteen kuin rakenteenkin suhteen! Tässä ainoa lähes onnistunut potretti porukasta:

Arvatkaa itse kuka on kukin. :)

Parempaa uutta vuotta 2013!

Se olisi sitten taas aika summata mennyttä vuotta. Yksikään vuosi ei ole tähän mennessä sisältänyt yhtä paljon muutoksia kuin mitä edellinen, osa niistä oli hyvinkin positiivisia, mutta osa taasen ei.. Viime vuonna päättyi lopullisesti oma lapsuus ja nuoruus, kun kasvukaverini vein viimeiselle reissulleen huhtikuussa. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin pelkästä ajatuksesta, varsinkin kun muistaa kuinka toiveikkaana tasan vuosi sitten olinkaan Empun toipumisen suhteen.

Toisaalta taas elämää mullisti tammikuussa täysin vastakkainen tapahtuma, kun poikani syntyi. Loppu vuosi menikin sitten koiraharrastuksen ja pienen vauvan hoitamisen tasapainoilussa, ja se näkyy selkeästi Kiusan tuloksissa (0). Kevät meni kuin sumussa, jatkuvan väsymyksen ja Empun menetyksen sekä vauvan kanssa opettelun takia. Kesällä saatiin Kiusa treenattua kisakuntoon, harvakseltaa mutta kuitenkin ihan hyvälle mallille. Jälki kuitenkin kosahti kahdessa kokeessa aivan yllättäen, treenit kun sujuivat hyvin.

Oma motivaatio oli kokeiden jälkeen hyvinkin nollissa, ja peltojäljen sijaan ajeltiin pari metsäjälkeä, että onnistuttaisiin edes joskus jäljestyksessä. :P Tottiksen kanssa tapeltiin taas jälleen kerran, ja saatiinkin Kiusalle vähän oikeanlaista asennetta hommaan. Tämä taitaa olla sellainen ikuisuushomma..

Kiusa oli selvästi yksinäinen Empun lähdön jälkeen, ja marraskuussa meille saapuikin sitten vihdoin uusi vahvistus: Tälli. Olin jo vaihtamassa rotua (ja olisinkin jo vaihtanut, jos pentue olisi vain onnistunut), mutta kun Tällin kasvattaja kertoi suunnittelemastaan yhdistelmästä, en todellakaan osannut kieltäytyä houkutuksesta. Ja pääsinpä muuten ensimmäistä kertaa kunnolla koirien astutustouhuihin mukaan! :D

Nyt sitten lähti uusi vuosi käyntiin, ja uudet tavoitteet on taas asetettu:

KIUSA
- IPO 2&3 (=jälki kuntoon)
- TOKO AVO1
- JK1 (=esineruutu & jana kuntoon)

TÄLLI
- kasvaa (sopivan) isoksi
- loppuvuodesta EHKÄ tokon alokasluokka

Kiusan kanssa tavoitteet on asetettu suht korkealle, epäilen ettei kaikkea saada aikaan mutta on se hyvä yrittää edes. ;)

Lopuksi vielä loistavalaatuinen pokkarikameraotos 16 viikkoisesta korvaeläimestä:

Vähän enemmän ja vähemmän väsynyttä..

Huomaako ettei väsyneenä oikein juttu luista? Kroonisesta väsymyksestä kärsineenä totesin juuri olleeni hyvin väsynyt edellistä viestiä kirjoittaessani, kun heti ensimmäinen kappale käsittelee Tällin sisäsiisteyttä. Ronskisti sanottuna siis paskaa. Noh, jatketaan aiheesta:

MULLA MENEE HERMO. Prkl. Ei ole nimittäin yksi eikä kaksi kertaa päivässä, kun ollaan oltu pihalla puolisen tuntia tutkiskelemassa joka hemmetin keppiä ja risun palasta ja lumikökkärettä ja ruohotuppa ja heinämätästä ja keppejä ja risuja ja ja ja .. Ja sitten tullaan sisälle, saan ulkotamineet pois päältä, ja kas, PASKA. Kyllä aivan, Tällin mieleen muistuu aina sisälle tullessa että "hei, mullahan olikin hätä!". Kolmantena kertana samana päivänä ei enää tiedä itkisikö sitä vai nauraisiko jo vaan. Itku on tainnut olla lähempänä. Iso huokaus. Pentu saa kohta muuttaa tuonne lumiseen ihmemaahan pysyvästi, jos ei kerran osaa sisällä olla siististi. Nii kerta!

Ja sitten miellyttävempiin aiheisiin.
Lahja oli tosiaan meillä viikonlopun kylässä, ja voi sitä vilskettä ja älyn määrää! En kyllä ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä olisi kätevää ottaa kaksi pentua samaan aikaan, huh huh.. Kuvia ei valitettavasti ole kuin pari, lunta kun satoi kätevästi koko viikonlopun. Sitä kun ei täällä vielä tarpeeksi olekaan..

Tiistaina Tälli saavutti 12 viikon iän, ja kävimmekin sen kunniaksi piikillä. Tälli kulki reippaasti uudessa paikassa ja tutkaili korvat höröllä muita asiakkaita, liukkaat pinnat ja pöydälle nostaminen eivät jaksaneet ihmetyttää ollenkaan. Rokotusten piikittäminen vaan meinasi käydä vähän hankalaksi, kun avustajan syöttämien ääääärettömän ihanien makupalojen (=kuivien nappuloiden) syöminen sai Tällin niin täpinöihinsä ettei se meinannut paikallaan pysyä. :D

Merkkipäivän kunniaksi ehdin myös nappasta (sinä ainoana valoisana viisiminuuttisena) pojasta uuden edustuskuvan:

Kauhea kun se alkaa olla jo iso! Turkkia tippuu lattialle, että eiköhän tuosta hampputukasta päästä pian eroon. Toivottavasti ainakin.

Tänään otin pidemmän tauon jälkeen taas vähän ruokatottista: maahanmenoja, istumista sekä seuraamista. Tällillä on kyllä todella hyvä ruokahalu, ja imu seuraamisissa oli todella hyvä ja istumiset nopeita. Maahanmeno tökkii vielä vähän, Tälli tuntuu hieman jämähtäneen liikaa jalka-apuun (opetan syöksymään hieman koholla olevan jalkani alle makaamaan), ja pyrin nyt häivyttämään avun mahdollisimman nopeasti. Käskysanoja meillä ei vielä olla edes opeteltu, kunhan oikeita liikeratoja haetaan namien seuraamisen lomassa.

Alkuvuodesta minulla oli varastossa ainakin viisi narupalloa, mutta jotenkin ne ovat kaikki kadonneet tässä vuoden aikana. Hyvä syy olla treenaamatta, eikö vain? ;) Syyllinen tähän hävikkiin on Kiusa, joka tykkää kannella narupalloja ympäriinsä aina kun vain tilaisuus tulee. Ja kesken kantelun kun tulee jano -> tiputetaan pallo syvään ojaan/jokeen/nimeä-haluamasi-vesistö -> pallo hukassa. Noh, nyt on sitten talvikautta varten tilattu uudet vermeet, ja tänään Tälli pääsi ottamaan niihin ensikosketusta:

Verkkopallo, narupallo ja lussupallo.

Voittajaksi testeissä selviytyi keskimmäinen, narupallo. Sitä oli kiva jahdata, ja Tälli jopa kohdisti puremisensa palloon (eikä naruun niin kuin K aikoinaan..). Verkkopallo tuli hyvänä kakkosena, mutta lussupallo ei oikein vielä napannut kun siitä ei saanut kunnolla kiinni. Noh, se olikin enemmän Kiusaa ajatellen ostoslistalla, ja kovin mielelläänhän tuo tuntui sitä luttaavan.

Tässä kaikki tältä erää, josko sitä lähtisi taas hetkeksi nukkumaan..

Siis pitääkö blogiin jotain kirjottaakin?

Tällin sisäsiisteys alkoi olla jo aika hyvällä mallilla viime viikolla, päivittäin sattui vain pari ylläripissaa. Ja sitten saapuikin 25 asteen pakkanen, jolloin Tälli totesi, että sisälle on paljon miellyttävämpää tehdä tarpeensa, toisin kuin pihalle, jossa jäätyy koko koira tassuista alkaen. Toivotaan, että nämä pakkaset eivät kestä pitkään..

Tälli kasvaa hirveää tahtia, tänään paino oli 11,5kg! Nenä on pidentynyt kovasti, ja korvat suurentuneet, Tälli ei enää olekaan sellainen pieni pennun pallero. Turkkia se ei ole vielä alkanut kunnolla vaihtaa, saapa nähdä milloin höttöturkki saa kyytiä. Ja hampaiden vaihtumista odotellessa.. Miksi noiden maitohampaiden täytyy olla noin pirun teräviä?!

Pakkasen takia ei ole myöskään pahemmin uusia kuvia tullut otettua, vaikka ollaan tässä käyty jopa ensimmäisiä kertoja metsälenkilläkin. Myös viitisen viikkoa vanhemman Näsän kanssa Tälli on leikkinyt useampana päivänä, ja sisko-Lahjakin on ollut painikaverina. Lahja on tulossa meille viikonlopuksi hoitoon, toivottavasti kelit olisivat vähän suosivammat niin saisi noista yhdessäkin jotain kuvia.

Kiusan tehtävänä tässä parin viime viikon aikana on ollut olla pennun leikittäjä. Treenit ovat olleet aivan minimissä, tuossa viikko sitten Kiusa pääsi tekemään pikaisen purutreenin, ja seuraamisen työstämistä jatketaan edelleen. On se vaan niin mahtavaa palata aina uudestaan ja uudestaan alkupisteeseen, seuraamisen opetteluun. Huoh.

Heitetäänpä kuitenkin pari uutta kuvaa:

Lunta!

No nyt sitä sitten tuli, vähän mutta kuitenkin. Todisteita:

Ja arkistojen kätköistä:

Iloinen lenkkeilijä. :D

Sekavaa pälinää

Nyt kun vihdoinkin jaksoin aktivoitua tämän blogin suhteen niin voisi sitä ehkä tänne jotain kirjoitellakin. No, mites meillä menee?

Arki rullaa aika samoja ratoja päivästä toiseen, sillä yhden aikuisen koiran, yhden pikkupennun sekä yhden 10kk ikäisen ihmisenalun kanssa ei ole vapaa-ajankäytön kanssa ongelmia. Sitä kun ei ole kuin korkeintaan näin keskiyön tunteina.. Kiusan lenkitys, Tällin leikitys ja pissatus sekä pikkumiehen aktivointi, siinäpä sitä on meillä puuhaa. J (se pikkumies) onneksi tykkää kulkea rataslenkeillä ulkoilemassa, Kiusan kuntolenkit hoituu muuten ja Tällilläkin alkaa pidätyskyky koko ajan parantua, joten jatkuvasti homma helpottuu. Ensi kesänä on varmasti koirilla ahkera pallonheittäjä. :)

Kiusan kanssa on nyt siirrytty talvikaudelle, eli sen kalenteri täyttyy lähinnä lenkkeilystä sekä 1-2krt viikossa tottiksesta (jossa on hivenen motivaatio-ongelmaa, EDELLEEN, ohjaajalla varsinkin). Kiusan työskentely on onneksi parantunut sitten viime kevään, valitettavasti tunnun vain olevan aivan hukassa sitä ohjatessa, meillä ei vaan niin yhtään synkkaa enkä vain osaa ohjata sitä. Jäynän ja Ellin kanssa ei koskaan tällaisia ongelmia ollut, eikä itseasiassa edes Empun kanssa, joten tuntuu äärimmäisen raivostuttavalta vain hakata päätä seinään. Mutta minkäs teet, parhaamme yritetään.

Tällin kanssa pyrin tekemään mahdollisimman vähän mitään "oikeata tottista", kunhan käydään treenipaikalla opettelemassa oikeanlaista mielentilaa ja tutustutaan erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Kokeilen miten käy kun en pahemmin tekniikkaa opeta sen kummemmin, viimeiset kaksi pentua kun ovat osanneet jo 6kk iässä vähän turhankin paljon vireen kustannuksella. Saa nähdä miten meidän käy. Ensi kesään asti "tutitellaan" ja leikitään leluilla, siinä on meidän tavoitteet! Minä vaan niin toivon että Tälli lunastaisi edes osan niistä odotuksista joita minulla sen suhteen on, ja saisin vihdoin sen omaan käteen sopivan harrastuskoiran. Kyllä minä edelleen koirana  Kiusasta tykkään (ei näihin osaisi edes olla kiintymättä), ja ns. kotikoirana se on vallan mahtava, mutta harrastuksissa meillä ei vain ole sitä yhdessä tekemisen riemua mitä kaipaisin. Noh, saapa nähdä miten Tällin kanssa käy.

Tänään käytiin läheisellä hiekkakentällä kuvailemassa, ja jonkinlaisia kuvia sain jatkuvasta pimeydestä huolimatta. Tulisi lunta niin olisi edes vähän valoisampaa!

Tälli ja Tällin uusi hieno panta

Naama on pikkuhiljaa alkanut miehistyä..

Hurtan mannekiini!

10 viikkoa

Hiukan on taas aika mennyt lujaa tahtia, vasta äskenhän kotiin saapui tuo Lieksan tuliainen, ja nyt se on jo 10 viikon ikäinen! (No okei, huomenna vasta.) Sen kunniaksi kuvia männäviikoilta.

Kotisivupäivitystä.

Kotisivut on nyt laitettu uuteen uskoon, löydät ne täältä: http://nausteri.webs.com/ .

T + Älli

No eihän me Kiusan kanssa tälle vuodelle sitä kakkosta läpi saatu, uusintakokeen jälki meni aivan viheltelyksi ja se oli sitten siinä. Syksyllä ajeltiinkin sitten metsäjälkiä, ja saatammepa siirtyä aivan toisen lajin pariin molempien mielenrauhan takaamiseksi..

Mutta siirrytäänpä vähän miellyttävempiin aiheisiin. Lauma sai vihdoin täydennystä, monen mutkan ja sortuneiden suunnitelmien jälkeen. Olen ollut kiinnostunut ottamaan Ellistä pennun siitä asti kun se minulla oli oleskelemassa, ja vihdoin mahdollisuus tuli. Yhdistelmä oli sekä henkilökohtaisista syistä että myös muutenkin hyvin minua kiinnostava, joten eihän siinä auttanut muu kuin jäädä odottelemaan että saatiinko se astutus onnistumaan ja syntyisikö sieltä se minun urospentu. No, syntyihän sieltä, joten nyt on sitten kotona pieni saksalaispoika Tälli. Ja onneksi lähipiiriin tuli myös kaksi muuta pentua, eli pääsen hyvin läheltä tarkkailemaan minkälaisia näistä Elliläisistä tuleekaan. :)

Ja  koska olen aina ollut sitä mieltä, että ei värillä väliä kunhan on harmaa, niin nyt on sitten mustaruskean lisäksi pieni mustuaispoika kotona. Nooh, ehkä se silmä tottuu, johan tuohon Kiusaankin on jo tottunut. ;)

Hirveän tyytyväinen olen tähän mennessä tuohon pikkuiseen ollut, T on hyvin reipas ja utelias luonne, ja isona plussana on myös suuri ahneus ja hyvä nenä jolla sitä ruokaa vainutaan kielletyistäkin paikoista.. Eipä tuosta tämän enempää oikein voi vielä sanoa, ikää on kuitenkin vasta se 8,5 viikkoa.

Kiusa on ottanut uuden kaverin suht hyvin vastaan, leluistaan ja ruoastaan se tietenkin on tarkkana, mutta muuten leikkii hyvin nätisti pennun kanssa. Itselläkin alkaa elo pennun kanssa sujua hieman jouhevammin, alkuun piti vähän miettiä että mitenkäs tämä taas toimiikaan, edellisestä pennusta kun kuitenkin on se 3,5 vuotta aikaa. :D

Lopuksi pari kuvakevennystä:

Tälli 8vk

Kiusa tykkää ihan hirrrrrveästi. ;)